Yliopistoja ei saa unohtaa kilpailukykytalkoissa

Hallituksen perustama Kasvuriihi-hanke puuttuu vihdoin talouskasvun suurimpaan ongelmaan Suomessa, eli työn alhaiseen tuottavuuteen. Risto Murto on varmasti oikea henkilö vetämään tätä työryhmää, mutta työryhmän kokoonpanossa on erittäin ohut edustus koulutus, tiede, ja tutkimussektoreilta, jotka kuitenkin ovat työntuottavuuden kasvattamisen kannalta tutkitusti avainasemassa. Marinin hallituksen historiallisen tutkimus, kehitys ja innovaatiorahoituksen (TKI) suunnan muutoksen ansiosta nyt olisi kuitenkin mahdollisuus perustavalla tavalla muuttaa tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa kehitys ja innovaatiotoimintaa Suomessa. Orpon hallituksen tähänastisten toimenpiteiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että yliopistot on täysin unohdettu kilpailukykytalkoista. Kun TKI rahoitusta on parlamentaarisesti päätetty lisätä vuosittain 280 miljoonaa euroa, on suorastaan absurdia, että yliopistot eivät saa tästä rahasta perusrahoitukseensa euroakaan. Sen sijaan Business Finlandin rajusti kasvava rahoitus ylittää vuonna 2027 kaikkien Suomen yliopistojen perusrahoituksen yhteenlaskettuna. 

Jos yliopistot saisivat tutkimukseen suunnattua uutta perusrahoitusta riittävästi, pystyisivät ne osallistumaan kilpailukyvyn ja tuottavuuden nostamiseen usealla tavalla. Pitkäkestoisin näistä olisi tutkimukseen perustuvat läpimurtolöydökset ja niiden kaupallinen hyödyntäminen sekä olemassa olevien yritysten tuotekehityksessä, että uuden yritystoiminnan perustamisen kautta. Tämän potentiaalin kasvattaminen vaatisi yliopistojen parhaiden tutkijoiden toimintaedellytyksiä parantamista stabiililla tutkimusrahoituksella yliopistojen perusrahoituksesta.

Yliopistoissa on myös merkittävä määrä tietoa ja osaamista, jotka voitaisiin välittömästi valjastaa kilpailukyvyn tueksi sekä yrityksissä että julkisella sektorilla. Tämänhetkisessä tilanteessa yliopistojen voimavarat ovat vain niin niukat, että mahdollisuuksia osallistua perustehtävien ulkopuoliseen toimintaan on hyvin rajallisesti. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset yliopistojen tutkimuspalveluja ja teknologioita tuottavat yksiköt, joita yritykset voisivat hyödyntää merkittävästi. Tämän merkittävän resurssin täysimääräisen hyödyntämisen estää kuitenkin se, että monissa tapauksissa miljoonien eurojen arvoista laitekantaa kehittävät ja ylläpitävät korkealle koulutettu henkilöstö jatkuvasti katkolla olevalla hankerahoituksella. Yliopistojen perusrahoituksen merkittävä kasvattaminen voisi välittömästi tukea yritysten kilpailukykyä myös huippututkijoiden rekrytoinnin ja retention kautta. Perusrahoituksen lisäyksellä voitaisiinkin rakentaa kansainvälisesti houkuttelevia urapolkuja, jotka välttämätön edellytys sekä uusien että nykyisten huippututkijoiden houkuttelemiselle Suomeen. Siten yliopistoille ohjattava perusrahoitus tutkimukseen ei vain varmistaisi tulevien vuosien ja vuosikymmenten kilpailukykyä, vaan parantaisi myös lähes välittömästi mahdollisuuksia teknologioiden ja tietotaidon (mukaan lukien ns. hiljainen tieto) hyödyntämisen kilpailukyvyn kasvattamisessa. 

Suomen TKI rahoitus tulee lisääntymään seuraavat vuodet joka tapauksessa, ja siten yliopistojen tutkimuspotentiaalin vahvistaminen ei ole kiinni rahasta, vaan vain poliittisesta päätöksestä. Kasvuriihi-hankkeen tulisikin vahvasti ohjata hallituksen katsetta tämän päätöksen suuntaan, jotta työn tuottavuuden kasvulle saataisiin vankka pohja yliopistojemme huippuosaamisesta. 

Kirjoitus julkaistu aiemmin Professoriliiton blogissa: https://www.professoriliitto.fi/blogikirjoitukset/yliopistoja-ei-saa-unohtaa-kilpailukykytalkoissa/

 

Kuulinko oikein – perus -ja kliininen tutkimus mainittu budjetissa?

Jos joku on kysynyt minulta mitkä ovat mielestäni suurimpia valuvikoja Suomalaisessa tiedepolitiikassa, niin ne ovat olleet perustutkimusrahoituksen vähäisyys, sekä kyvyttömyys tunnistaa terveyden tutkimuksen potentiaali Suomen tulevaisuuden vahvuustekijänä. Perustutkimusrahoituksen määritelmänä käytän tässä vapaasti haettavaa rahoitusta tutkijalähtöisiin tutkimusprojekteihin, joiden tuloksilla ei ole suoraa sovelluspintaa vielä. Terveyden tutkimuksen esiin nostaminen on luonnollista omasta tulokulmastani lääkärinä, syöpätutkijana ja syöpädiagnostiikan alan start-up yrittäjänä. 

Liittyen näihin, tämän viikon hallituksen budjettiriihen T&K osiossa oli sellaista tekstiä, että jopa paatunut Suomalaisen tiedepolitiikan arvostelija joutui oikein kunnolla höristämään korviaan. Luonnollisestikaan nämä päätökset eivät ylittäneet uutiskynnystä missään mediassa, ja varsinkin perustutkimuksen rahoituksen osalta summat jäävät hyvin vaatimattomiksi, mutta sen verran totutusta poikkeavan positiivista tekstiä tämän budjettikierroksen T&K rahoituspäätöksissä oli, että nostettakoon ne kuitenkin esille tässä mahdollisena heikkona signaalina paremmasta.  

 Muistio: Valtion T&K-rahoitus vuonna 2025 (valtioneuvosto.fi)

 

Perustutkimus/Suomen Akatemian myöntövaltuutus kilpailtuun rahoitukseen

Päätöstekstissä sanotaan:

” Kilpaillun rahoituksen kanavoiminen Suomen Akatemian kautta tukee …….. tavoitetta nostaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan kunnianhimon tasoa Suomessa. Suomen Akatemian toiminnan kansainvälisen arvioinnin mukaan kunnianhimoista tutkimusta jää rahoittamatta kansainvälisesti verrattuna paljon” 

 

”Tutkitun tiedon mukaan julkisen rahoituksen vaikutus on suurin, kun se kohdistetaan perustutkimukseen. Kilpailtu tutkimusrahoitus on tehokas tapa nostaa tutkimuksen laatua kansainvälisesti korkealle tasolle rahoituksen ohjautuessa parhaiksi arvioiduille hankkeille”

 

Tämä kovin kaunista tekstiä luettavaksi ja osoittaa että hallitus on kuullut tutkijayhteisön ääntä. Itse rahoituspäätös kuitenkin vesittää pitkälti kauniit sanat, koska uutta rahaa tähän tarkoitukseen ohjattiin vain 7 miljoonaa euroa, josta 5 miljoonaa sidottiin vuosille 2026-2029 Climate-Synergy –akatemiaohjelmaan.  

 

Terveyden alan tutkimus

Olen aiemmin tuonut kritiikissäni esille sen että Suomen T&K politiikka on hyvin insinööriteknologia vetoista ja että parlamenttaarisen TKI työryhmän toimenpide-ehdotus numero 10 ”Teknologia- ja toimialaneutraalius” on jäänyt julkisessa keskustelussa taka-alalle. Ehdotuksen pääasiallisena viestinä on että ”Julkinen TKI-järjestelmä ei mikromanageroi eikä valitse voittavia yrityksiä, teknologioita tai toimialoja yksityiskohtaisella tasolla”. Terveysalan toimijat ovatkin tuoneet esille sen että terveyden tutkimuksen valtava taloudellinen potentiaali on jätetty aiemmin huomioimatta (Lääketeollisuus). Oma kirjoitukseni aiheesta löytyy täältä (Mustread). Sen lisäksi useat toimijat ovat tuoneet esille kliinisen tutkimuksen resurssien romuttaminen on merkittävästi vähentänyt potilaita myös suoraan mahdollisesti hyödyntävän tutkimustoimintaa. Nämä viestit on nyt selvästi kuultu hallituksessa:

 

”Sote-alojen tutkimus, hyvinvointialueiden ja yliopistosairaaloiden tutkimus- ja tuotekehitystoiminta sekä yhteistyön lisääminen ovat keskeisiä keinoja tuottavuuden sekä ihmisten saaman hoidon laadun parantamiseksi. Budjettiriihen päätöksillä hallitus lisää sosiaali- ja terveysalojen tutkimus- ja tuotekehitystyön rahoitusta sekä poistaa esteitä laadukkaan ja tuloksellisen T&K-toiminnan tieltä.”

 

” Kliinisen tutkimuksen taso on Suomessa ollut pitkään tieteellisillä mittareilla mitattuna korkea, mutta taso on kääntynyt laskuun. Suomessa julkaistaan vertaisarvioituja tuloksia kliinisen lääketieteen aloilta suhteellisesti aiempaa vähemmän. Julkaisujen vaikuttavuus on alhaisempi kuin verrokkimaissa”

 

Käytännössä budjettiin on nyt kohdennettu Suomen Akatemialle pysyvänä 10 miljoonan euron rahoitus kliiniseen tutkimukseen. Lisäksi vuoteen 2028 saakka myönnetään 8 miljoonaa euroa vuodessa hyvinvointialueiden T&K toimintaan ja erityisesti hyvinvointialueiden ja alueen muiden tutkimustoimijoiden välisen yhteistyön vahvistamiseen. Peilaten nykyiseen kliinisen tutkimuksen rahoitukseen nämä summat ovat todella merkittäviä. 

 

Tämän lisärahoituksen lisäksi hallitus ilmoitti ryhtyvänsä poistamaan esteitä Business Finland rahoituksen käyttämisestä yliopistosairaaloiden T&K toimintaan. Eli siis tähän mennessä BF rahoitusta ei ole voinut käyttää esimerkiksi uusien diagnostisten tai hoidollisten keksintöjen kaupallistamiskehitykseen koska EU lakia on väärintulkittu mutta nyt nämä esteet aiotaan poistaa. Tällä voi olla todella merkittävä vaikutus terveydenalan innovaatiopotentiaalin hyödyntämiseen pitkässä juoksussa. 

 

 

Kaiken kaikkiaan Suomalaiseen T&K politiikkaan jää paljon merkittävää parantamista esimerkiksi yliopistojen rahoituksen suhteen, sekä perututkimuksen ja tuotekehityksen rahoituksen suhteissa. Siitä huolimatta haluan tässä ilman sarvia ja hampaita kiittää hallitusta nyt tehdyistä päätöksistä, ja siitä että hallitus on selvästi kuunnellut alan toimijoita ja tehnyt avauksia jotka kirjaavat uuden tahtotilan Suomalaiseen T&K politiikkaan näillä kahdella osa-alueella. 

 

Puhe ylioppilaille

Upeat tulevat ylioppilaat, arvoisa opetushenkilökunta, omaiset ja ystävät.

Tänään teille tulevat ylioppilaat annetaan käteenne A4 kokoinen paperi jonka eteen olette tehneet töitä siitä lähtien kun astuitte ensimmäisenä päivänä ala-astekoulunne luokkaan. Se että kohta seisotte tässä lavalla vastaanottamassa todistuksenne ja sen jälkeen painatte valkolakin päähänne ylioppilaaksi tulon merkiksi, on siis tulosta todella määrätietoisesta työstänne tavoitteen eteen, ja saavutuksesta, joka seuraa teitä loppuelämänne ja jota kukaan koskaan ei teiltä voi pois ottaa. Olkaa siis aidosti ylpeitä itsestänne riippumatta siitä mitä kirjaimia siinä paperissa on, ja se että juhlitte tänään itseänne rehellisesti ylpeänä siitä mitä olette saavuttaneet tarkoittaa myös sitä, että osaatte itse arvostaa saavutustanne. 

On selvää, että lukio-opiskelu on muuttunut merkittävästi siitä, kun itse odotin Mexx merkkisessä erikoisuutta tavoittelevassa puvussani lavalle astumista Espoon Kaitaan lukion lakkiaisissa vuonna 1988. Yksi näistä muutoksista on valinnanvapaus. On hienoa miten nykylukio mahdollistaa nuorelle omien intohimojensa ja kiinnostuksiensa toteuttamisen. Ja näin on erityisesti juuri Kerttulin lukiossa. Urheilulukiolaisen vanhempana voin sanoa että järjestelmän vapausasteet ovat välttämätön edellytys tavoitteellisen urheilu-uran rakentamiselle ja luulisin saman pätevän myös ICT puolella koskien kehittymistä alan rautaiseksi osaajaksi. Niin sanotulla normilinjalla taasen se, että voi painottaa opintojaan kurssivalinnoilla tekee mahdolliseksi juuri omankaltaisen opintopolun rakentamisen.  

 

Tähän valinnanvapauteen ja opintojen optimointiin liittyy mielessäni myös riskejä. Tärkein näistä on huoli lukio-opintojen yleissivistävyyden vähenemisestä. Suomalaisen yhteiskunnan kehitys siitä mitä olimme sata vuotta sitten, ja mitä tulemme olemaan 100 vuoden päästä perustuu oman näkemykseni mukaan hyvin vahvasti tietoon ja tieteeseen.  Tiedon oikea käyttö Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorin Tuomas Heikkilän sanoin taas vaatii laaja-alaista sivistystä. Olisikin siis syytä pohtia miten varmistetaan se että lukio edelleenkin tarjoaisi kaikille nuorille riittävän laaja-alaisen sivistyksen jonka päälle jatko-opinnot rakennetaan. Teille nuorille sanoisin että paras keino vaikuttaa tähän on lukeminen. Lukekaa uutisia, lukekaa kirjoja, lukekaa ihan mitä vain, lukeminen kannattaa aina. Valinnaisuuteen liittyy myös uhka yhteisöllisyyden vähenemisestä lukio-opiskelujen aikana. Kukaan ei pärjää ilman ystäviä tai ryhmää johon tuntee kuuluvansa ja siihen että uudet lukio-opiskelijat kokisivat olevansa osa yhteisöä kannattaa mielestäni panostaa entistä enemmän. 

 

Itse olen C:n ylioppilas jolle yläasteen ranskan opettaja sanoi että sinusta ei koskaan tule mitään. Siihen nähden sitä, että olen toiminut kohta 15 vuotta Turun yliopiston syöpäbiologian professorina, voisi joku sanoa ihmeeksi. Mutta ihmeitä ei tapahdu, vaan selityksenä on 5 kuukauden pääsykoelukeminen yliopiston kellarin lukusalissa, 5 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä, niin että osasin biologian kirjasta jopa kuvatekstit ulkoa. Tutkijana se on tarkoittanut kovaa ja määrätietoista työn tekoa aina tähän päivään asti. Siten voinkin sanoa, että teidän lähtökohdistanne melkein kaikki on mahdollista, jos vain on riittävästi motivaatiota, ja on valmis työskentelemään saavuttaakseen tavoitteensa. Olettekin varmasti oppineet niin opinnoissanne, että urheilulinjalaiset urheilussa, että kova työn teko ja sitkeys ovat avaimia menestykseen, ja se oppi ei tule koskaan vanhenemaan. Eli saavuttaaksenne elämässänne haluamianne asioita tästä eteenkin päin, on teidän oltava valmiita työskentelemään sen eteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken täytyy tapahtua tässä ja nyt, ja että unelmien saavuttamiseksi kannattaisi uhrata hyvinvointinsa. Pitäkää siis itsestänne huolta, maailma ei tule valmiiksi huomenna eikä seuraavallakaan viikolla, ja paras tapa varmistaa, että on mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta itselleen ja muille on pitää itsestään huolta niin henkisesti kuin fyysisesti. Se että valmistuuko opinnoista ennätysajassa, tai mitä jatko-opintojen arvosanat ovat, eivät pitkässä juoksussa ole niitä asioita jotka ratkaisevat sinun tulevaisuutesi. Siteeraan tässä myös Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosolaa, joka hiljattain kirjoitti että nuorten on turha stressata siitä löytyykö töitä. Suomessa on tulevaisuudessa niin vähän nuoria että teidät kaikki halutaan rakentamaan tätä yhteiskuntaa

 

Tänään juhlitaan mutta samalla myös siirtyvät ajatukset viimeistään nyt kysymykseen mitä seuraavaksi. Osalle teistä suunta ja tavoite on jo aivan selvä, mutta uskon että moni vielä pohtii mielessään uravaihtoehtoja. Paras neuvoni teille on, että seuratkaa vaistojanne, mutta pitäkää myös mieli avoinna sille että voitte löytää opintopolun jonka ette tienneet olevan niin mielenkiintoinen että siitä voi kasvaa se juuri teidän oma alanne. Omalla kohdallani tällainen esimerkki olisi voinut olla kemia. Minulle oli selvää, että haluan luonnontieteiden alan tutkijaksi, ja vaikka kemia kuului lempiaineisiini lukiossa, en koskaan edes ajatellut että lähtisin lukemaan kemiaa. Urani aikana olen kuitenkin oppinut arvostamaan että kemiaa on kaikkialla, niin lääkkeissä, kännyköiden osissa, ympäristönsuojelussa, ruoassa. Kemianopinnot olisivat mahdollistaneet kaikki nämä suuntausvaihtoehdot. Täällä Turussa kemiaa voi lukea ammattikorkeakoulussa ja kahdessa yliopistossamme, joten ne jotka ovat hoitaneet ruotsin opintonsa kunnialla, voivat nauttia vieläkin suuremmasta valinnanvapaudesta. Tämä oli vain yksi esimerkki mutta miettikää sitä esimerkkinä siitä miten mikä tahansa koulutus voi antaa pohjan hyvinkin laajoille mahdollisuuksille seurata omia intohimojaan ja luoda juuri itselleen  sopivan näköisen työuran. 

 

Työelämä voikin parhaimmillaan olla hyvinkin mielenkiintoista ja palkitsevaa, ja itse olen onnellisessa tilanteessa että oma työni tieteentekijänä on juuri sitä. Mutta työ ei takaa onnellisuutta, vaan siihen kuuluu niin paljon muutakin kuten ystävät, perhe ja muut merkitykselliset asiat elämässä, joten jos johonkin, niin niihin kannattaa panostaa läpi elämän. 

 

Vielä kerran todella lämpimät onnittelut teille upeat nuoret ja onnea ja menestystä elämäänne. 

Nyt saa lausua valtion tutkimus -ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotisesta suunnitelmasta

Kirjoittajan mielestä Marinin hallituksen käynnistämän parlamentaarisen TKI-työryhmän aikaansaama TKI-rahoituslaki ja sen mukanaan tuoma täyskäännös Suomalaisessa TKI-rahoituksessa on tärkein kilpailukykytoimenpide vuosikymmeneen. Ensimmäistä kertaa on olemassa näkymä siitä että TKI-rahoitus lisääntyy ja että olosuhteet TKI-työlle paranevat. Kuten kaikessa, niin tässäkin toki käytännön toimenpiteet ovat ne jotka ratkisevat lopputuloksen, joten jokaisen hallituksen vuosittaiset linjaukset voivat joko edistää tai estää parhaan mahdollisen lopputuleman syntymisen. 

 

Tällä hetkellä on käynnissä lausuntokierros valtion tutkimus -ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotisesta suunnitelmasta ja kehotan jokaista joka välittää TKI toiminnasta antamaan oman näkemyksensä suunnitelmasta 24.5. mennessä tämän sivun kautta (sieltä voi myös ladata itse suunnitelman): https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=5db46d75-7b25-4099-8b7b-0acabd7c3a47

 

Alla omat huomioni suunnitelmasta. Suuressa kuvassa suunnitelma kuulostaa lupaavalta, mutta kuten tuon alla esille niin monissa kohdissa ehdotettujen toimien tasapaino ja detaljiratkaisut vasta määrittävät sen tuleeko näillä toimenpiteillä Suomen tieteen taso nousemaan ja saadaanko niillä haluttua kilpailukykyä. 

 

Kappaleet 2 ja 3.6., Sivut 6 ja 25:

Jos Suomen TKI strategiana on olla kärjessä kapeilla alueilla niin se miten nämä alueet tullaan valitsemaan tulee olemaan erittäin tärkeä kysymys. Tässä tulee ottaa huomioon parlamentaarisen TKI työryhmän teesi no 12 "teknologia- ja toimialaneutraalius" ja muistaa että ne alat joilla Suomi on ollut vahva edellisillä vuosikymmenillä, ei välttämättä ole niitä tulevaisuuden aloja joista olisi saatavilla suurin kasvupotentiaali. Myöskin toimialojen väliset hyödyt voivat kärsiä jos varsinkin perustutkimuksessa valitaan ylhäältä päin voittaja-alat koska juuri laaja-alaisesta osaamisesta voi syntyä hyvinkin yllättäviä uusia avauksia. 

Tekstistä käy ilmi, että tietyt alat on jo kirjoittajien mielessä valittu ja mukana ei ole esimerkiksi lainkaan terveystieteitä tai lääkekehitystä joka maailman nopeimmin kasvavia kasvualoja. On siis äärettömän tärkeää, että kun TIN alkaa tehdä näitä strategisia valintoja, niin pohjustava työ tehdään ilman ennakkoasetelmia ja niin laajapohjaisesti että kaikki mahdolliset kasvualat tulevat huomioonotetuksi tasapuolisesti.

 

Kappale 3, sivu 8: 

Koska TKI toiminnassa tulee säännöllisin välein murtavia teknologioita joita ei pysty ennustamaan, niin pyrittäessä pitkän aikavälin talouskasvuun pitää olla kärsivällisyyttä panostaa alkuvaiheen läpimurtotutkimukseen, eikä tavoitella ainoastaan pikavoittoja olemassa olevan tiedon hyödyntämisellä.

 

Kappaleet 3.1 ja 3.3., sivut 10 ja 16-17 

Linjaukset Suomen Akatemian rahoituksen lisäämisestä erittäin kannatettavia. Kohdassa 3.1 ehdotetaan ”Lisätään Suomen Akatemian rahoitusta myös esikaupalliseen soveltavaan tutkimukseen, joka tähtää elinkeinoelämän ja yhteiskunnan uudistumiseen,perustuu tieteelliseen edelläkävijyyteen ja edistää tutkimustulosten laajaa hyödyntämistä” kun taas kohdassa 3.3. ehdotetaan panostettavan "korkealaatuiseen ja uutta tietoa tuottavaan kilpailullisesti rahoitettuun tutkimukseen". Koska Suomen Akatemian rooli rahoituskentällä on ennen kaikkea vapaan tutkijalähtöisen tutkimuksen rahoittaminen, on näiden kahden esitetyn rahoituslisäyksen oltava vahvasti 3.3. kohdassa ehdotetun puolella.  Jaettavan kilpaillun rahoituksen määrää onkin nostettava merkittävästi jotta olisimme kilpailukykyisiä kansainvälisesti. Käytännössä yksittäisten hankemäärärahoja määrää tulisi ainakin 1,5 kertaistaa/hanke ja rajoitukset siitä että kullakin hakijalla voinolla vain yksi hanke kerrallaan on poistettava. Näin paras tieteemme voisi saada kv. kilpailukykyisen rahoituspohjan tutkijoiden/tutkimusryhmien tasolla. Myöskin rahoituksen jakoa tulisi uudistaa niin että jaettava rahoitus riippuisi todellisista kustannuksista. Aloilla joilla vaaditaan merkittäviä tutkimuskuluja (esim. biotieteet, tekniset tieteet) tulisi rahoituksen olla vastaavasti korkeampi kuin jos hankkeessa hateaan rahoitusta vain henkilöiden palkkaamiseen ja vähäisiin kuluihin (esim. humanistiset tieteet, laskennalliset tieteet).

 

Sivulla 17 on erinomainen linjaus: ”rahoituksella tuetaan myös tutkimuslähtöistä, tuloksiltaan julkista soveltavaa tutkimusta. Tavoitteena on saada aikaan täysin uutta, nykyistä ajattelua mullistavaa tietoa ja tieteellisiä läpimurtoja vapaan kilpailun kautta. Kilpailtu tutkimusrahoitus on tehokas tapa nostaa tutkimuksen laatua kansainvälisesti korkealle tasolle rahoituksen ohjautuessa parhaiksi arvioiduille hankkeille.”

 

Kappale 3.3., sivu 18: Tutkijanurat

Panostuksia vaaditaan myös oman itsenäisen tutkijauran aloittamiseen varsinainen post-doc kauden jälkeen, eli esim. kokeellisilla aloilla tutkimusryhmien vetäjien urakehitykseen. Siirtymämekanismi parhaiden Suomen Akatemian rahoittamien post-doc tutkijoiden siirtymisestä yliopistojen tutkijoiksi on edelleen ratkaisematta, ja tähän kuoleman laaksoon menetetään monia lahjakkaita tutkijoita.

 

Kappale 5., sivu 28:

Tutkimus- ja innovaationeuvostossa tällä hetkellä jäsenenä vain yksi aktiivitutkija. Tutkijoiden määrää on lisättävä, jotta suunniteltujen toimien käytännön vaikutukset tieteentekemiseen voidaan varmentaa.

 

Kappale 6.2, sivu 33:

Suomen suurimpiin TKI haasteisiin lisättävä vuosikymmenen jatkunut huonotasoinen tiedepolitiikka. Yhtenä ilmentymänä siitä on se että tiedepolitiikkamme ei tunnista tutkijoiden ja tutkimusryhmien tasolla olevaa resurssien vakavaa jälkeen jäämistä, vaan on ohjannut TKI rahoituksen ylhäältäpäin ohjattuihin ohjelmiin. Tutkijoiden ja tutkimusryhmien tasolla oleva rahoitus määrittää hyvin pitkälle tieteen tason, jos haluamme saavuttaa kv. tason on myös vapaasti saataville oleva sekä yliopistojen antama tuki tutkimukselle oltava kv. tasolla. Vaikka esityksessä sivulla 34 mainittavat instrumentit kuten Proof-of-concept ja lippulaivarahoitukset vaikuttavat paperilla hyviltä ratkaisuilta tutkimuksen ja yritystoiminnan välisen siirtymän tukemiseen, ei niiden tehosta ole olemassa tutkittua näyttöä Suomessa. Perustutkimukseen suunnatun rahoituksen merkityksestä kansantalouteen sen sijaan on runsaasti tutkittua tietoa  joten ohjelmien ja puhtaan perustutkimusrahoituksen välinen tasapaino pidettävä mielessä kun tehdään uusia TKI linjanvetoja. 

 

Suurimpiin tiedepolitiikan haasteisiin kuuluu myös kansainvälisesti erittäin poikkeava yliopistojen rahoitusmalli joka sitoo yliopistojen kädet suorituspohjaisiin perusteisiin. Malli ei juurikaan tunnista tieteen laatua joten yliopistoilla ei ole insentiiviä jakaa perusrahoitusta tutkimuksen kuluihin tutkijoiden ja tutkimusryhmien tasolla. Anglosaksiseen malliin pohjautuen tulisi pyrkiä tilanteeseen jossa korkeatasoista kv. tason tutkimusta tekevät tutkijat ja tutkimusryhmät saisivat yliopistojen budjettivaroista suoraa tukea tutkimus tai henkilöstökuluihin. Näin tutkimuksen tekemisen resurssit olivat paremmin ennakoitavia ja se rohkaisisi uusiin riskipitoisiin avauksiin. 

 

Kappale 7.1, s. 37:

On erittäin tärkeää, että nyt päätettyyn Suomen Akatemian tutkimushankevaltuuteen ei tule mitään korvamerkintöjä vaan se menee suoraan vapaasti haettavaan hankerahoitukseen.

 

Polarisoivaa TKI politiikkaa mutta ei euroakaan tutkijalähtöiseen tieteeseen

Orpon hallituksen tiederahoituspäätökset ovat nyt ulkona ja valitettavasti yllätyksiä ei tullut. Positiivista päätöksissä oli se, että nykyhallitus ei perunut Marinin hallituksen tärkeintä aikaansaannosta, eli TKI rahoituslain mukaista rahoituksen vuosittaista lisäämistä ja 4% BTK osuuteen pyrkimistä. Kuitenkin kuten etukäteen pelättiin, niin rahoituksen jakautumisen painotuksissa on paljonkin valitettavia piirteitä. Rahanjaossa näkyy hyvin selvästi OKM:n viimeisen vuosikymmenen epäluulo tutkijoita ja yliopistoja kohtaan niin että euroakaan ei annettu vapaaseen tutkijalähtöiseen tieteeseen eikä yliopistojen perusrahoitukseen, vaan kaikki rahoitus kiinnitettiin jo etukäteen päätettyihin elementteihin joihin yksittäisillä tutkijoilla tai tutkijaryhmillä ei ole pääsyä. Sen sijaan esimerkiksi VTT on onnistunut erinomaisesti lobbauksessaan koska pelkästään yhteen tutkimuskenttään, eli kvanttiteknologiaan, saatiin rahoitusta kolme kertaa enemmän kuin koko Suomen Akatemian lisärahoitus. Tämä kertoo hyvin paljon yhdestä Suomalaisen tiedepolitiikan pahimmista ongelmista, eli siitä että jossain pienissä piireissä, ja joidenkin vahvojen tahojen vaikuttamana tehdään suuria TKI poliittisia linjanvetoja ilman että otetaan huomioon koko tieteemme kenttä. Vastaava päätös oli Sipilän hallitukselta akkuteollisuuden sumea tukeminen 600 miljoonalla ilman että siihen olisi ollut juurikaan muuta perustetta kuin tiettyjen tahojen vahva ”musta tuntuu” tunne, ja ilmeisen sopivat yhteydet vallan ytimeen. Omasta näkökulmastani otan esille kysymyksen, että mistä löytyy se viisaus ja perusteet sille, että näin merkittäviä rahoja tulee kansallisesti laittaa akkuteollisuuteen tai kvanttiteknologiaan eikä esimerkiksi terveysalalle, jossa kliiniset tutkimusedellytykset on ajettu alas eikä alan tutkimusryhmillä ole mitään realistisia keinoja kilpailla kansainvälisesti alan tutkimuksen rahoitusintensiivisen luonteen vuoksi. Nämä alat ovat keskenään yhtä potentiaalisia kansainvälisiä kasvualoja ja tapoja parlamentaarisen TKI työryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta jossain OKM:n ja VM:n kulmahuoneissa tunnutaan tietävän, että vain toisia näistä kannattaa Suomessa tukea.

 Suomen Akatemian lisärahoituksen jakautumisestakin näkyy lävitse yllä mainittu OKM:n epäluulo tieteentekijöihin ja yliopistoihin. Vuoden 2024 budjetissa ei ole euroakaan lisärahoitusta uusien tutkimusideoiden toteuttamiseen, eli uusiin tutkijalähtöisiin avauksiin joilla sekä nuoret että kokeneemmat tutkijat ja tutkimusryhmät voisivat uudistaa Suomalaista tiedekenttää. Sen sijaan rahat päätettiin laittaa lippulaivoihin, jotka täyttävät juuri OKM:n vaatimukset hyvälle rahoituskohteelle. Niiden kautta ministeriö pääsee koordinoidusti hallitsemaan minkälaista tiedettä Suomessa tehdään, ja pystyy pitämään huolta siitä että suurin osa niihin käytetyistä rahoista ohjautuu TKI polun K (kehitys) ja I (innovaatio) puoleen, T:n (tutkimus) sijaan. Vastoin alkuperäistä näkemystäni Lippulaiva on kylläkin ollut yllättävän onnistunut rahoituselementti juuri jos ajatellaan osaamisen keskittämistä ja KI yhteyksien rakentamista, mutta niillä on myös hyvin vahvasti tiedettä polarisoiva vaikutus. Niiden kautta hallitaan erittäin merkittävää määrää tutkimusrahoituksesta, jota kuitenkin pääsee hyödyntämään vain kyseisissä lippulaivoissa työskentelevät tutkijat. Näillä vahvasti polarisoivilla TKI politiikan keinoilla, ilman samanaikaista merkittävää lisäystä vapaasti haettavaan tutkimusrahoitukseen, ei valitettavasti uudisteta Suomen tiedettä, eikä myöskään saavuteta parlamentaarisen TKI työryhmän perimmäisiä tavoitteita. 

Heinäkuu on tieteentekijän lempikuukausi, silloin on aikaa

Tutkijana minulla on ammatti, jossa se, että joutuu olemaan heinäkuussa töissä ei ole ongelma, vaan heinäkuu on ihan sitä parasta työaikaa. Useampana kesänä olemme perheen ottaneet kesäloman kahdessa vaiheessa siten että ensimmäinen osa on Juhannuksen ympärillä ja toinen osa sitten elokuun vaihteessa. Kun siinä välissä tulee takaisin töihin on ympärillä oleva maailma ihanasti rauhoittunut, kokoukset rajautuvat vain omien alaistenkanssa pidettäviin inspiroiviin tulospalavereihin ja kalenterissa ei ole mitään sitä sälää mikä täyttää tutkijantyöpäivät lukukausien aikana. Tämän huomaa esimerkiksi siitä, että ehtii oikeasti käydä läpi viikottain uudet alan julkaisut tärkeimmissä lehdissä. Ei siis pelkästään selaamaan otsikot ja abstraktit vaan myös ihanlukemaan ne jutut. Huomaa myös, että jää aikaa ja energiaa myös ajatella sitä mitä juuri luki, miten se liittyy omiin töihin, ja miten niitä ajatuksia voisi jalostaa tukemaan työryhmässä sillä hetkellä käynnissä olevia hankkeita. Ehtii myös kirjoittamaan pitkäjänteisesti omia artikkeleita ja katsauksia niin että ei tarvitse muistella aina uudelleen aloittaessaan, että mihin edellisellä kerralla jäikään vaan teksti alkaa elämään sormien alla aivan eri tavalla, kun sitä voi kirjoittaa jatkumona. Näiden yhteisvaikutuksena ehtii myös pohtia sitä mikä on se seuraava suunta mihin työryhmämme suuntautuu, kun syksyllä koettaa tärkeimpien rahoittajien rahoitushaut. On myös aikaa piipahtaa tutkijoiden toimistossa ihan vain katsomassa mitä sinne kuuluu, mitä tutkijan näytöllä olevat tulokset kertovat tai vain keskustella työkaverin kanssa myös muista kuin suoraan liittyvistä asioista.  Ei myöskään yhtään haittaa se, että kesäinen työpäivä voi alkaa aamu-uinnilla ulkouimalassa tai metsäkävelyllä koirien kanssa aurinkoisessa metsässä.  

Tänä positiivisena perjantaina vedän yllä olevan yhteen toteamalla, että heinäkuussa on tieteentekijän hyvä olla töissä. Siitä tunteesta kannattaa nauttia ja toivoa että se kantaa pitkälle sitten kun arki ja rutiinit syksyllä taas kaatuvat päälle. Miten väärässä tässä(kin) asiassa Alexander Stubb pystyi olemaan, kun Sipilän hallituksen esittelyssä täysin mauttomasti ehdotti, että yliopistoihin pitäisi tulla kolmas lukuvuosi koska professorit vain laiskottelevat kesät. Toivotaan tulevalta hallitukselta enemmän viisautta tässäkin asiassa ja enemmänkin pohdintaa siitä, miten voitaisiin turvata sitä että tutkijoilla olisi tieteentekemisen heinäkuu ympäri vuoden.

Editorien avautuminen vs. julkaisemisen todellisuus

Syöpäalan korkeatasoinen Nature Cancer julkaisusarja avaa viimeisimmässä editoriaalissaan heidän lähestymistapaansa kirjoittajien appeal kirjeisiin jutun hylkäyksen jälkeen(https://www.nature.com/articles/s43018-023-00593-0). Tämä on kannustettavaa avoimmuutta, mutta oman kokemukseni mukaan valitettavasti vain vahvasti pintakiilloitettua todellisuutta. Oma työryhmämme on julkaissut monta tärkeää julkaisua ”appeal” mekanismilla (eri lehdissä), eli kyllä mekanismi toimii jos kirjoittajan perusteet ovat hyvät. Se mikä tästä ulostulosta kuitenkin täysin puuttuu, on keskustelu siitä miten lehdet eivät käytännössä lainkaan perustele ns "editorial rejections" eli niitä tapauksia (erittäin yleisiä nykyään) joissa juttu palautetaan ilman ulkopuolista peer-review artikkelia. Yleensä juttu palautuu vain kommentilla "No conceptual advane tms." eli ilman mitään oikeaa syytä miksi jutusta ei pidetty. Tämä conceptual advance on todellinen selitysten roskakori johon heitetään kaikki jutut joita editorit eivät ole a) jaksaneet kunnolla lukea, b) kirjoittajat eivät olleet tarpeeksi kuuluisia julkaistaakseen lehdessä tai c) jutut joiden hylkäystä editorit eivät jaksa perustella paremmin. Itse koimme tämän juuri mainitussa Nature Cancer lehdessä joka palautti juttumme jossa ei ollut ”Conceptual advance”, mutta jonka alkuperäislöydös  (CIP2A-ToPBP1 sitoutuminen) on sittemmin toistettu Nature Cancer, Nature Communiciations ja Nature ( X 2) julkaisusarjoissa. Näiden julkaisuiden jälkeen kenelläkään ei liene enää epäselvää oliko alkuperäisessä löydöksessämme ”conceptual advance”.

Toinen mantra näissä kirjeissä on se että juttu on huolellisesti luettu ja siitä on keskustelu laajasti editorien piirissä, mutta konsensus on että juuri tämä juttu ei nyt sovi meidän lehteemme. Tähän joukkoon kuuluu viimeaikainen artikkelimme joka tuli Cancer Cell sarjasta takaisin 4 tunnissa submissiosta, eli kylläpä heillä on tehokas tapa osallistaa editorijoukkonsa kun se onnistui tuossa ajassa. Juttu nyt arvioitavana n. 20 IF lehdessä joten ehkä se olisi 4 vuoden työnteon jälkeen ansainnut ainakin sen että se olisi kunnolla luettu myös tuossa ensimmäisessä julkaisusarjassa, eikä sitä että kirjoittajille valehdellaan suoraan päin naamaa. 

 

Yhteenvetona todettakoon, että on hienoa jos editorit avautuvat työskentelytavoistaan näin julkisesti ja keskustelevat niistä esimerkiksi eri kokousten paneeleissa. Kuitenkin tosiasiallinen tilanne on että se läpinäkyvyys jota he ulostuloillaan pyrkivät korostamaan harvoin toteutuu itse arviointiprosessissa. Se mitä vähintäänkin voisi editoreilta olettaa olisi se että he jutun hylätessään olisivat tutustuneet siihen huolellisesti ja että he käyttäisivät hylkäyskirjeissä oikeita perusteita eivätkä piiloutuisi korulauseiden taakse. Silloin myös tämän kirjoituksen kimmokkeena olleen Nature Cancer editoriaalin alkuperäinen tavoite toteutuisi, eli että tutkijat ymmärtäisivät paremmin miten prosessi toimii ja miten sekä kirjoittajat ja lehtien editorit parhaiten ymmärtäisivät toisiaan jatkossa.