Siirry pääsisältöön

Yliopistoja ei saa unohtaa kilpailukykytalkoissa

Hallituksen perustama Kasvuriihi-hanke puuttuu vihdoin talouskasvun suurimpaan ongelmaan Suomessa, eli työn alhaiseen tuottavuuteen. Risto Murto on varmasti oikea henkilö vetämään tätä työryhmää, mutta työryhmän kokoonpanossa on erittäin ohut edustus koulutus, tiede, ja tutkimussektoreilta, jotka kuitenkin ovat työntuottavuuden kasvattamisen kannalta tutkitusti avainasemassa. Marinin hallituksen historiallisen tutkimus, kehitys ja innovaatiorahoituksen (TKI) suunnan muutoksen ansiosta nyt olisi kuitenkin mahdollisuus perustavalla tavalla muuttaa tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa kehitys ja innovaatiotoimintaa Suomessa. Orpon hallituksen tähänastisten toimenpiteiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että yliopistot on täysin unohdettu kilpailukykytalkoista. Kun TKI rahoitusta on parlamentaarisesti päätetty lisätä vuosittain 280 miljoonaa euroa, on suorastaan absurdia, että yliopistot eivät saa tästä rahasta perusrahoitukseensa euroakaan. Sen sijaan Business Finlandin rajusti kasvava rahoitus ylittää vuonna 2027 kaikkien Suomen yliopistojen perusrahoituksen yhteenlaskettuna. 


Jos yliopistot saisivat tutkimukseen suunnattua uutta perusrahoitusta riittävästi, pystyisivät ne osallistumaan kilpailukyvyn ja tuottavuuden nostamiseen usealla tavalla. Pitkäkestoisin näistä olisi tutkimukseen perustuvat läpimurtolöydökset ja niiden kaupallinen hyödyntäminen sekä olemassa olevien yritysten tuotekehityksessä, että uuden yritystoiminnan perustamisen kautta. Tämän potentiaalin kasvattaminen vaatisi yliopistojen parhaiden tutkijoiden toimintaedellytyksiä parantamista stabiililla tutkimusrahoituksella yliopistojen perusrahoituksesta.


Yliopistoissa on myös merkittävä määrä tietoa ja osaamista, jotka voitaisiin välittömästi valjastaa kilpailukyvyn tueksi sekä yrityksissä että julkisella sektorilla. Tämänhetkisessä tilanteessa yliopistojen voimavarat ovat vain niin niukat, että mahdollisuuksia osallistua perustehtävien ulkopuoliseen toimintaan on hyvin rajallisesti. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset yliopistojen tutkimuspalveluja ja teknologioita tuottavat yksiköt, joita yritykset voisivat hyödyntää merkittävästi. Tämän merkittävän resurssin täysimääräisen hyödyntämisen estää kuitenkin se, että monissa tapauksissa miljoonien eurojen arvoista laitekantaa kehittävät ja ylläpitävät korkealle koulutettu henkilöstö jatkuvasti katkolla olevalla hankerahoituksella. Yliopistojen perusrahoituksen merkittävä kasvattaminen voisi välittömästi tukea yritysten kilpailukykyä myös huippututkijoiden rekrytoinnin ja retention kautta. Perusrahoituksen lisäyksellä voitaisiinkin rakentaa kansainvälisesti houkuttelevia urapolkuja, jotka välttämätön edellytys sekä uusien että nykyisten huippututkijoiden houkuttelemiselle Suomeen. Siten yliopistoille ohjattava perusrahoitus tutkimukseen ei vain varmistaisi tulevien vuosien ja vuosikymmenten kilpailukykyä, vaan parantaisi myös lähes välittömästi mahdollisuuksia teknologioiden ja tietotaidon (mukaan lukien ns. hiljainen tieto) hyödyntämisen kilpailukyvyn kasvattamisessa. 


Suomen TKI rahoitus tulee lisääntymään seuraavat vuodet joka tapauksessa, ja siten yliopistojen tutkimuspotentiaalin vahvistaminen ei ole kiinni rahasta, vaan vain poliittisesta päätöksestä. Kasvuriihi-hankkeen tulisikin vahvasti ohjata hallituksen katsetta tämän päätöksen suuntaan, jotta työn tuottavuuden kasvulle saataisiin vankka pohja yliopistojemme huippuosaamisesta. 


Kirjoitus julkaistu aiemmin Professoriliiton blogissa: https://www.professoriliitto.fi/blogikirjoitukset/yliopistoja-ei-saa-unohtaa-kilpailukykytalkoissa/

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tieteen yllätyksiä: miten CIP2A nousi yllättäen syöpätutkimuksen kuumaksi nimeksi

Tieteessä harva asia etenee suoraviivaisesti ja usein on nähty että vuosia tutkittu ilmiö paljastaa aivan uuden puolen  ja koko tarina kirjoitetaan uudelleen. Näin kävi tutkimusryhmällemme lempilapsemme, eli CIP2A:n kanssa. Tutkimusryhmämme on jos jostain, niin tunnettu siitä, että löysimme CIP2A:n, syöpää edistävän proteiinin, joka estää kasvuestäjä PP2A:ta 1 . Se oli sen identiteetti. Se oli myös se tarina, jota kiersin kertomassa konferensseissa vuodesta toiseen mutta tämä ei herättänyt suurtakaan yleistä kiinnostusta. Sitten tuli vuosi 2021. Ensin oma tutkimusryhmämme  2   ja heti sen jälkeen Dan Durocherin laboratorio Toronton yliopistosta 3  julkaisi että CIP2A:lla on toinen elämä ja vieläpä sellainen, joka osoittautui kriittiseksi tietynlaisten syöpäsolujen selviytymiselle. Kyse oli soluista, joissa BRCA-geenit ovat mutatoituneet. Nämä geenit liittyvät tietyn tyyppiseen DNA:n korjaukseen, ja kun ne eivät toimi, solut joutuvat pärjäämään vaihtoehtoisi...

Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.   Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa.  Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Ensimmäinen aamu sen jälkeen kun menetin tieteentekijänä lopullisesti uskoni Suomeen.

Eiliset uutiset  tieteen rahoituksesta leikkaamisesta  olivat henkisesti niin kylmä rätti vastoin kasvoja että ei ole oikeastaan väliä enää vaikka juuri nämä leikkaukset peruttaisiinkin. Ilman perhettä  muuttaisin   niiden seurauksena välittömästi  ulkomaille  tekemään tiedettä    enkä katsoisi hetkeäkään taakseni. Jos ainoa syy joka pitää professorit Suomessa on perhe, voidaan miettiä mille tämän maan tulevaisuus on rakennettu.    Omalla kohdallani tämä  tapahtuma  tulee pysyvästi muuttamaan sitä kuinka sitoutunut olen työhöni ja siihen miten työni kautta voisin mahdollisesti tukea yhteiskuntaa. Jos hallituksella on oikeus hallita maata täysin itsekkäiden tarkoitusperien  kautta, välittämättä lainkaan siitä onko päätökset yhteiskunnan etujen mukaisia, käytän tästä eteenpäin itsekin tätä oikeutta. Olen myös täysin menettänyt uskoni rakentavaan dialogiin tai siihen että hallitus kuuntelisi tieteentekijöiden näkemyksiä siitä...