Tiede edellä Facebookissa

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Polarisoivaa TKI politiikkaa mutta ei euroakaan tutkijalähtöiseen tieteeseen

Orpon hallituksen tiederahoituspäätökset ovat nyt ulkona ja valitettavasti yllätyksiä ei tullut. Positiivista päätöksissä oli se, että nykyhallitus ei perunut Marinin hallituksen tärkeintä aikaansaannosta, eli TKI rahoituslain mukaista rahoituksen vuosittaista lisäämistä ja 4% BTK osuuteen pyrkimistä. Kuitenkin kuten etukäteen pelättiin, niin rahoituksen jakautumisen painotuksissa on paljonkin valitettavia piirteitä. Rahanjaossa näkyy hyvin selvästi OKM:n viimeisen vuosikymmenen epäluulo tutkijoita ja yliopistoja kohtaan niin että euroakaan ei annettu vapaaseen tutkijalähtöiseen tieteeseen eikä yliopistojen perusrahoitukseen, vaan kaikki rahoitus kiinnitettiin jo etukäteen päätettyihin elementteihin joihin yksittäisillä tutkijoilla tai tutkijaryhmillä ei ole pääsyä. Sen sijaan esimerkiksi VTT on onnistunut erinomaisesti lobbauksessaan koska pelkästään yhteen tutkimuskenttään, eli kvanttiteknologiaan, saatiin rahoitusta kolme kertaa enemmän kuin koko Suomen Akatemian lisärahoitus. Tämä kertoo hyvin paljon yhdestä Suomalaisen tiedepolitiikan pahimmista ongelmista, eli siitä että jossain pienissä piireissä, ja joidenkin vahvojen tahojen vaikuttamana tehdään suuria TKI poliittisia linjanvetoja ilman että otetaan huomioon koko tieteemme kenttä. Vastaava päätös oli Sipilän hallitukselta akkuteollisuuden sumea tukeminen 600 miljoonalla ilman että siihen olisi ollut juurikaan muuta perustetta kuin tiettyjen tahojen vahva ”musta tuntuu” tunne, ja ilmeisen sopivat yhteydet vallan ytimeen. Omasta näkökulmastani otan esille kysymyksen, että mistä löytyy se viisaus ja perusteet sille, että näin merkittäviä rahoja tulee kansallisesti laittaa akkuteollisuuteen tai kvanttiteknologiaan eikä esimerkiksi terveysalalle, jossa kliiniset tutkimusedellytykset on ajettu alas eikä alan tutkimusryhmillä ole mitään realistisia keinoja kilpailla kansainvälisesti alan tutkimuksen rahoitusintensiivisen luonteen vuoksi. Nämä alat ovat keskenään yhtä potentiaalisia kansainvälisiä kasvualoja ja tapoja parlamentaarisen TKI työryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta jossain OKM:n ja VM:n kulmahuoneissa tunnutaan tietävän, että vain toisia näistä kannattaa Suomessa tukea.


 Suomen Akatemian lisärahoituksen jakautumisestakin näkyy lävitse yllä mainittu OKM:n epäluulo tieteentekijöihin ja yliopistoihin. Vuoden 2024 budjetissa ei ole euroakaan lisärahoitusta uusien tutkimusideoiden toteuttamiseen, eli uusiin tutkijalähtöisiin avauksiin joilla sekä nuoret että kokeneemmat tutkijat ja tutkimusryhmät voisivat uudistaa Suomalaista tiedekenttää. Sen sijaan rahat päätettiin laittaa lippulaivoihin, jotka täyttävät juuri OKM:n vaatimukset hyvälle rahoituskohteelle. Niiden kautta ministeriö pääsee koordinoidusti hallitsemaan minkälaista tiedettä Suomessa tehdään, ja pystyy pitämään huolta siitä että suurin osa niihin käytetyistä rahoista ohjautuu TKI polun K (kehitys) ja I (innovaatio) puoleen, T:n (tutkimus) sijaan. Vastoin alkuperäistä näkemystäni Lippulaiva on kylläkin ollut yllättävän onnistunut rahoituselementti juuri jos ajatellaan osaamisen keskittämistä ja KI yhteyksien rakentamista, mutta niillä on myös hyvin vahvasti tiedettä polarisoiva vaikutus. Niiden kautta hallitaan erittäin merkittävää määrää tutkimusrahoituksesta, jota kuitenkin pääsee hyödyntämään vain kyseisissä lippulaivoissa työskentelevät tutkijat. Näillä vahvasti polarisoivilla TKI politiikan keinoilla, ilman samanaikaista merkittävää lisäystä vapaasti haettavaan tutkimusrahoitukseen, ei valitettavasti uudisteta Suomen tiedettä, eikä myöskään saavuteta parlamentaarisen TKI työryhmän perimmäisiä tavoitteita. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Poimintoja

Metusalemista, sikamarkkinoista ja tiedepolitiikan rohkeudesta

Rohkeat tieteelliset avaukset uudistavat yhteiskuntaa ja avaavat uusia mahdollisuuksia niin ympäröivän maailman tarkempaan...