Kirjoittajat: Jukka Westermarck, Professori, Turun Yliopisto, Anu Wartiovaara, Akatemiaprofessori, Helsingin Yliopisto, ja Markku Kulmala, Akateemikko, Helsingin Yliopisto
Akatemiatutkija on lahjakkaimmille nuorille tutkijoille suunnattu rahoitus, jonka turvin suurin osa tieteemme huipuista on perustanut itsenäisen tutkimusryhmänsä jo vuosikymmenien ajan. Suomen Akatemian (SA) hallitus julkisti äskettäin suunnitelmansa muuttaa tätä rahoitusta. Uudistuksen valmisteluvaiheessa tutkijakuntaa pyydettiin laajasti kommentoimaan alustavia suunnitelmia ja jo siinä vaiheessa moni maamme eturivin tutkija toi esiin huolensa siitä että SA ehdotti akatemiatutkijan kauden lyhentämistä neljään vuoteen nykyisestä viidestä vuodesta. Tästä huolimatta SA:n hallitus päätti kokouksessaan 16.3 kauden lyhentämisestä. Näkemyksemme on, että toteutuessaan suunnitelma ei edistä nuorten urapolkujen kehitystä, tieteen uudistumista, eikä kilpailukykyä Suomessa. Jo nykyinen viiden vuoden rahoituskausi on kansainvälisesti kilpailukykyisen tieteen tekemiseen lyhyt. Kauden lyhentäminen neljään vuoteen entisestään vähentää mahdollisuuksia tutkimuksellisten riskien ottamiseen, tuntemattoman selvittämiseen, eli siihen mistä todelliset keksinnöt ja edistysaskelet nousevat. Lyhyt kausi vähentää myös merkittävästi Suomen houkuttelevuutta ulkomaisille hakijoille.
SA:n mukaan muutos mahdollistaa aiempaa useampien tutkijoiden rahoituksen, mutta jos tuloksena yhä useammin tutkijakausi ja tutkimukset jäävät kesken, ei suomalaisen tieteen kansainvälinen kilpailukyky nouse. Suunnitelma ei myöskään ota kantaa suurimpaan ongelmaan: menestyvän akatemiatutkijan urapolkuun rahoituskauden jälkeen. Jotta pystyttäisiin torjumaan yhä kasvava aivovuoto ulkomaille ja innostamaan parhaita nuoria tutkijoitamme perustamaan omia itsenäisiä tutkimuslinjoja, tarvittaisiinkin SA:n ja yliopistojen yhteisesti rakentama urapolkustrategia, jossa yliopistot kiinnittäisivät parhaiten menestyneet akatemiatutkijat omille urapoluilleen. Toissijaisena vaihtoehtona olisi akatemiapositioiden uudelleenhakemisen salliminen. Silloin akatemiatutkijan tehtävästä tulisi nelivuotisenakin kansainvälisestikin houkutteleva. Tieteemme rahoitus on kansainvälisesti verrattuna kriisiytymässä ja tutkijoiden ja SA:n yhteinen näkemys on että lisäpanostuksia tarvitaan kipeästi. SA:lla tulisi joka tapauksessa olla strategista rohkeutta tehdä uudistuksia, jotka eivät leikkaa tulevaisuuden tieteestä kuten nyt ehdotetaan. Akatemiatutkijoiden kausien rahoitusongelmaa yritetään ratkaista typistämällä niitä. Vaihtoehtoisena ratkaisuna olisi rahoituksen siirtäminen ministeriövetoisista suunnatuista rahoituksista eri uravaiheissa olevien tutkijoiden vapaasti kilpailtaviin rahoitusmuotoihin, kuten akatemiatutkijoihin. Silloin SA roolinsa mukaisesti panostaisi suoraan tieteen laatuun.
INFOLAATIKKO:
1) Mikä on akatemiatutkijakausi?
Vastaus: Tutkija palatessaan ulkomailta saatetaan “rekrytoida” yliopistoon niin, että hän saa tilan missä toimia, mutta se ei sisällä mitään muuta - ei edes omaa palkkaa, ei rahaa tutkimusryhmän toimintaan, ei työntekijöiden palkkaukseen. Palkka tulee hakea muualta, ja keskeinen lähde on nimenomaan Suomen Akatemia. Yliopistoilla avoimesti haettavia itsenäisen tutkijan palkkoja ei joko ole, tai niiden aukeamista ei voi ennustaa. Akatemia on ollut ainoa rakenne, josta kaikki voivat hakea ja vain hakemuksen laatu merkitsee. Siten akatemiatutkijan tehtävä on ratkaiseva Suomen tieteen uudistumiselle mahdollistamalla uusien tutkimuslinjojen perustamisen
2) Onko se nyt niin paha jos on neljä vuotta palkkaa? Monilla on vähemmän.
Vastaus: On väliä, sillä tällä ajalla rakennetaan itsenäisen tutkijan ryhmä ja luodaan usein melko tyhjästä uusi tutkimuslinja.Jos ryhmänjohtajalla ei ole työsopimusta ei myöskään voi rekrytoida tutkimusryhmään jäseniä. Akatemiatutkija saa oman palkkansa ja hiukan käyttörahaa sen kyljessä, mutta ryhmänsä toimintaan hän hakee rahoitusta erikseen - säätiöiltä, Euroopan Unionilta jne jne. Yliopistoilla tällaista toimintarahaa ei yleensä saa lainkaan. Viisi vuotta on sekin ollut lyhyt, sillä pelkästään ryhmän käynnistämiseen ja käyttörahan keruuseen (jos sitä saa, suuri osa hakemuksista ei rahoitu), henkilöstön palkkaamiseen, kuluu 2-3 vuotta, ja Akatemiatutkijuuden jälkeen tulisi olla tieteellisiä tuloksia joilla kilpailla jatkorahoituksesta. Varsinkin lääke- ja luonnontieteissä, joissa tutkimusten valmistuminen vie vuosia tämä muutos vaarantaa tulevaisuuden tutkijapolven syntymisen.
3) Mikä on nuorten urapolku?
Vastaus: Tutkijan urapolku on kuin mikä tahansa ura, mutta jokaisessa uran vaiheessa rahoitus on katkolla, ja henkilö arvioidaan suorituksen suhteen. Parhaiten menestyvät palkitaan jatkolla. Tai siis näin sen tulisi olla. Tällä hetkellä tämä urapolku ei ole näkyvä, vaan se voi yhtä lailla johtaa umpikujiin tai sivupoluille, ja suuntaa ei määrää menestys. Koska sekä yliopistot että Akatemia muuttavat tai poistavat keskeisiä rahoitustapojaan kaikissa uran vaiheissa olevile tutkijoille - sekä senioireille että junioreille. Tästä esimerkkinä on nyt ehdotettu Suomen Akatemian muutos, että Akatemiatutkijakautta saavat hakea vain hakijat, joilla tietty määrä vuosia väitöksestä. Tämä estää osaa erinomaisesti ulkomailla tutkimusta tehneistä palaamasta Suomeen. Jos edes menestyvillä ei ole edes jonkinlaista näkymää urapolusta, on akateemista menestyvää uraa hakeville ainoa suunta ulkomaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti