Kirjoittajan mielestä Marinin hallituksen käynnistämän parlamentaarisen TKI-työryhmän aikaansaama TKI-rahoituslaki ja sen mukanaan tuoma täyskäännös Suomalaisessa TKI-rahoituksessa on tärkein kilpailukykytoimenpide vuosikymmeneen. Ensimmäistä kertaa on olemassa näkymä siitä että TKI-rahoitus lisääntyy ja että olosuhteet TKI-työlle paranevat. Kuten kaikessa, niin tässäkin toki käytännön toimenpiteet ovat ne jotka ratkisevat lopputuloksen, joten jokaisen hallituksen vuosittaiset linjaukset voivat joko edistää tai estää parhaan mahdollisen lopputuleman syntymisen.
Alla omat huomioni suunnitelmasta. Suuressa kuvassa suunnitelma kuulostaa lupaavalta, mutta kuten tuon alla esille niin monissa kohdissa ehdotettujen toimien tasapaino ja detaljiratkaisut vasta määrittävät sen tuleeko näillä toimenpiteillä Suomen tieteen taso nousemaan ja saadaanko niillä haluttua kilpailukykyä.
Kappaleet 2 ja 3.6., Sivut 6 ja 25:
Jos Suomen TKI strategiana on olla kärjessä kapeilla alueilla niin se miten nämä alueet tullaan valitsemaan tulee olemaan erittäin tärkeä kysymys. Tässä tulee ottaa huomioon parlamentaarisen TKI työryhmän teesi no 12 "teknologia- ja toimialaneutraalius" ja muistaa että ne alat joilla Suomi on ollut vahva edellisillä vuosikymmenillä, ei välttämättä ole niitä tulevaisuuden aloja joista olisi saatavilla suurin kasvupotentiaali. Myöskin toimialojen väliset hyödyt voivat kärsiä jos varsinkin perustutkimuksessa valitaan ylhäältä päin voittaja-alat koska juuri laaja-alaisesta osaamisesta voi syntyä hyvinkin yllättäviä uusia avauksia.
Tekstistä käy ilmi, että tietyt alat on jo kirjoittajien mielessä valittu ja mukana ei ole esimerkiksi lainkaan terveystieteitä tai lääkekehitystä joka maailman nopeimmin kasvavia kasvualoja. On siis äärettömän tärkeää, että kun TIN alkaa tehdä näitä strategisia valintoja, niin pohjustava työ tehdään ilman ennakkoasetelmia ja niin laajapohjaisesti että kaikki mahdolliset kasvualat tulevat huomioonotetuksi tasapuolisesti.
Kappale 3, sivu 8:
Koska TKI toiminnassa tulee säännöllisin välein murtavia teknologioita joita ei pysty ennustamaan, niin pyrittäessä pitkän aikavälin talouskasvuun pitää olla kärsivällisyyttä panostaa alkuvaiheen läpimurtotutkimukseen, eikä tavoitella ainoastaan pikavoittoja olemassa olevan tiedon hyödyntämisellä.
Kappaleet 3.1 ja 3.3., sivut 10 ja 16-17
Linjaukset Suomen Akatemian rahoituksen lisäämisestä erittäin kannatettavia. Kohdassa 3.1 ehdotetaan ”Lisätään Suomen Akatemian rahoitusta myös esikaupalliseen soveltavaan tutkimukseen, joka tähtää elinkeinoelämän ja yhteiskunnan uudistumiseen,perustuu tieteelliseen edelläkävijyyteen ja edistää tutkimustulosten laajaa hyödyntämistä” kun taas kohdassa 3.3. ehdotetaan panostettavan "korkealaatuiseen ja uutta tietoa tuottavaan kilpailullisesti rahoitettuun tutkimukseen". Koska Suomen Akatemian rooli rahoituskentällä on ennen kaikkea vapaan tutkijalähtöisen tutkimuksen rahoittaminen, on näiden kahden esitetyn rahoituslisäyksen oltava vahvasti 3.3. kohdassa ehdotetun puolella. Jaettavan kilpaillun rahoituksen määrää onkin nostettava merkittävästi jotta olisimme kilpailukykyisiä kansainvälisesti. Käytännössä yksittäisten hankemäärärahoja määrää tulisi ainakin 1,5 kertaistaa/hanke ja rajoitukset siitä että kullakin hakijalla voinolla vain yksi hanke kerrallaan on poistettava. Näin paras tieteemme voisi saada kv. kilpailukykyisen rahoituspohjan tutkijoiden/tutkimusryhmien tasolla. Myöskin rahoituksen jakoa tulisi uudistaa niin että jaettava rahoitus riippuisi todellisista kustannuksista. Aloilla joilla vaaditaan merkittäviä tutkimuskuluja (esim. biotieteet, tekniset tieteet) tulisi rahoituksen olla vastaavasti korkeampi kuin jos hankkeessa hateaan rahoitusta vain henkilöiden palkkaamiseen ja vähäisiin kuluihin (esim. humanistiset tieteet, laskennalliset tieteet).
Sivulla 17 on erinomainen linjaus: ”rahoituksella tuetaan myös tutkimuslähtöistä, tuloksiltaan julkista soveltavaa tutkimusta. Tavoitteena on saada aikaan täysin uutta, nykyistä ajattelua mullistavaa tietoa ja tieteellisiä läpimurtoja vapaan kilpailun kautta. Kilpailtu tutkimusrahoitus on tehokas tapa nostaa tutkimuksen laatua kansainvälisesti korkealle tasolle rahoituksen ohjautuessa parhaiksi arvioiduille hankkeille.”
Kappale 3.3., sivu 18: Tutkijanurat
Panostuksia vaaditaan myös oman itsenäisen tutkijauran aloittamiseen varsinainen post-doc kauden jälkeen, eli esim. kokeellisilla aloilla tutkimusryhmien vetäjien urakehitykseen. Siirtymämekanismi parhaiden Suomen Akatemian rahoittamien post-doc tutkijoiden siirtymisestä yliopistojen tutkijoiksi on edelleen ratkaisematta, ja tähän kuoleman laaksoon menetetään monia lahjakkaita tutkijoita.
Kappale 5., sivu 28:
Tutkimus- ja innovaationeuvostossa tällä hetkellä jäsenenä vain yksi aktiivitutkija. Tutkijoiden määrää on lisättävä, jotta suunniteltujen toimien käytännön vaikutukset tieteentekemiseen voidaan varmentaa.
Kappale 6.2, sivu 33:
Suomen suurimpiin TKI haasteisiin lisättävä vuosikymmenen jatkunut huonotasoinen tiedepolitiikka. Yhtenä ilmentymänä siitä on se että tiedepolitiikkamme ei tunnista tutkijoiden ja tutkimusryhmien tasolla olevaa resurssien vakavaa jälkeen jäämistä, vaan on ohjannut TKI rahoituksen ylhäältäpäin ohjattuihin ohjelmiin. Tutkijoiden ja tutkimusryhmien tasolla oleva rahoitus määrittää hyvin pitkälle tieteen tason, jos haluamme saavuttaa kv. tason on myös vapaasti saataville oleva sekä yliopistojen antama tuki tutkimukselle oltava kv. tasolla. Vaikka esityksessä sivulla 34 mainittavat instrumentit kuten Proof-of-concept ja lippulaivarahoitukset vaikuttavat paperilla hyviltä ratkaisuilta tutkimuksen ja yritystoiminnan välisen siirtymän tukemiseen, ei niiden tehosta ole olemassa tutkittua näyttöä Suomessa. Perustutkimukseen suunnatun rahoituksen merkityksestä kansantalouteen sen sijaan on runsaasti tutkittua tietoa joten ohjelmien ja puhtaan perustutkimusrahoituksen välinen tasapaino pidettävä mielessä kun tehdään uusia TKI linjanvetoja.
Suurimpiin tiedepolitiikan haasteisiin kuuluu myös kansainvälisesti erittäin poikkeava yliopistojen rahoitusmalli joka sitoo yliopistojen kädet suorituspohjaisiin perusteisiin. Malli ei juurikaan tunnista tieteen laatua joten yliopistoilla ei ole insentiiviä jakaa perusrahoitusta tutkimuksen kuluihin tutkijoiden ja tutkimusryhmien tasolla. Anglosaksiseen malliin pohjautuen tulisi pyrkiä tilanteeseen jossa korkeatasoista kv. tason tutkimusta tekevät tutkijat ja tutkimusryhmät saisivat yliopistojen budjettivaroista suoraa tukea tutkimus tai henkilöstökuluihin. Näin tutkimuksen tekemisen resurssit olivat paremmin ennakoitavia ja se rohkaisisi uusiin riskipitoisiin avauksiin.
Kappale 7.1, s. 37:
On erittäin tärkeää, että nyt päätettyyn Suomen Akatemian tutkimushankevaltuuteen ei tule mitään korvamerkintöjä vaan se menee suoraan vapaasti haettavaan hankerahoitukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti