Se on varmasti tullut kaikille selväksi, että Suomi tarvitsee kasvua. Kun sitä ei ole näkynyt vuosiin eikä tämänhetkiset politiikan toimetkaan sitä näytä tuovan, on korkeat odotukset asetettu Orpon hallituksen asettaman ja Risto Murron vetämän Kasvuriihi-hankkeen tuloksilla. Työryhmä luovutti raporttinsa tänään ja se on luettavissa täältä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-710-2
Ehdottomasti positiivista on että yksi kasvutoimenpiteistä on Korkeakoulujen tutkimus ja kehitystoiminnan rahoituksen vahvistaminen (toimenpide 2.5). Itse ehdotuksessa todetaan että julkista tukea on perustellumpaa suunnata perustutkimukseen, soveltavan tutkimuksen sekä yritysten ja korkeakoulujen välisen yhteistyön vahvistamiseen. Näistähän viimeistä on jo hyvin vahvasti tuettu TKI rahoituksella, kun taas perustutkimus ja soveltava tutkimus yliopistoissa on jäänyt täysin lapsen osaan rahanjaossa. Se mikä raportissa kuitenkin hämmentää on se että tälle toimenpiteelle, eli yliopistojen tutkimus ja kehitystoiminnan rahoitukselle ei lasketa olevan mitään vaikutusta julkiseen talouteen. Olematta taloustieteilijä, mutta seurattuani alaa tiiviisti 10 vuotta, näkisin että tämä on aika vahvasti vastoin tutkittua näkemystä siitä miten juuri perustutkimuksen rahoitus on todettu olevan tehokkaimpia tapoja vaikuttaa positiivisesti kilpailukykyyn. Toivon tästä hämmentävästä seikasta huolimatta että tämä ehdotus kääntäisi tulevassa puoliväliriihessä hallituksen katseet yliopistotutkimuksen tukemiseen, mutta samaan hengenvetoon uskallan epäillä että tämän olevan turhan optimistinen toive.
Toinen mielenkiintoinen TKI toimintaan liittyvä teema raportissa on rahoitusta hallinnoivien ja jakavien julkisten toimijoiden työnjakoa koskevat kommentit. Oikeutetusti ongelmaksi nostetaan kentän pirstaloituminen ja päällekkäisyys, sekä eri toimijoiden koordinoinnin vähyys. Näiden toimintojen koordinointi on erittäin tervetullut ajatus mutta suhtaudun ja suurella imetyksellä ehdotukseen että TKI tukien arvionti siirrettäisiin näiltä organisaatioilta talouspolitiikan arviointineuvostolle. Oman näkemykseni mukaan ongelma arvioinnissa ei ole se mikä hankkeiden mahdollinen taloudellinen merkitys, vaan se onko hankkeiden tieteellinen pohja riittävän vahva odotusten taustaksi. Siten jos jotain siirrettäisiin arvioitavaksi ulkopuolelle niin se olisi hankkeiden uutuusarvon ja innovatiivisuuden arviointi ja siihen tulisi käyttää alan tieteellisiä asiantuntijoita, ei taloustieteilijöitä. Business Finland nostetaan erikseen vielä esille liittyen sen prosessien tehostamiseen ja innovaatiorahoitukseen kehittämiseen. Näistä kommenteista paistaa läpi selkeästi käyttäjäkunnan kokemukset liittyen pitkiin käsittelyaikoihin ja rahoitusmallien merkillisyyksiin. Se mitä niille tulisi tehdä ei ehdotuksesta käy ilmi, mutta toivotaan että ehdotus ajaa Business Finlandia tarkkailemaan toimintaansa ja rahoitusinstrumenttien ehtoja korkeakoulujen ja yritysten näkökulmasta parempaan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti