Siirry pääsisältöön

Tekstit

Osataanko yliopistoissa enää puhua tieteestä ?

Laitosneuvos to , tiedekun takokous , yliopiston evaluation   purkutilaisuus : tilaisuuksia jossa yliopiston johtavat tutkijat ja henkilöt tapaavat ja hallinnoivat yliopistoa. Koska kyseessä on   instituutio   jonka ensisijainen tehtävä on tehdä korkeatasoista tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa opetusta luulisi että kaikkien näiden tapaamisten ytimessä olisi tutkimus ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Ja katin kontit, kokous toisensa perään pelkkiä   Excel- sulkeisia taloudellisesta tilanteesta ja siitä kuinka seuraavana vuonna budjetti näyttää vielä huonommalta, keskustelua pakastimien paikoista, työhyvinvoinnista ,   ja avoimesta julkais emisesta .   Jotkut näistä tärkeitäkin asioita mutta m illoin viimeksi olet istunut yliopiston kokouksessa ,   jossa millään tavoin pääasia llisena   aiheena on ollut tieteen tekeminen, tieteen taso ,   tai tieteen tekemisen edellytykset. Milloin viimeksi olet ollut   organisaation  kokoukse...

Nuorten tutkijoiden rahoitusuudistus heikentää tieteemme kilpailukykyä

Kirjoittajat:  Jukka Westermarck, Professori, Turun Yliopisto, Anu Wartiovaara, Akatemiaprofessori, Helsingin Yliopisto, ja Markku Kulmala, Akateemikko, Helsingin Yliopisto Akatemiatutkija on lahjakkaimmille nuorille tutkijoille suunnattu rahoitus, jonka turvin suurin osa tieteemme huipuista on perustanut itsenäisen tutkimusryhmänsä jo vuosikymmenien ajan. Suomen Akatemian (SA) hallitus julkisti äskettäin suunnitelmansa muuttaa tätä rahoitusta. Uudistuksen valmisteluvaiheessa tutkijakuntaa pyydettiin laajasti kommentoimaan alustavia suunnitelmia ja jo siinä vaiheessa moni maamme eturivin tutkija toi esiin huolensa siitä että SA ehdotti akatemiatutkijan kauden lyhentämistä neljään vuoteen nykyisestä viidestä vuodesta. Tästä huolimatta SA:n hallitus päätti kokouksessaan 16.3 kauden lyhentämisestä. Näkemyksemme on, että tote utuessaan suunnitelma ei edistä nuorten urapolkujen kehitystä, tieteen uudistumista, eikä kilpailukykyä Suomessa. Jo nykyinen viiden vuoden ra...

Akatemian nuorten tutkijoiden uudistuksessa paljon hyvää mutta valuvika pysyy

Suomen Akatemia (SA) on valmistellut sidosryhmiensä kanssa merkittävää nuorten tutkijoiden rahoitusmuotojen uudistusta joka astuisi voimaan jo tämän vuoden syyshausta alkaen.  Käsittelen alla valikoidusti ehdotetun uudistuksen eri kohtia  käyttäen akatemian omaa tiedotetta peilauspintana  ( https://www.aka.fi/globalassets/2-suomen-akatemian-toiminta/5-ajankohtaista/1-tiedotteet-ja-uutiset/2022/akatemiatutkijauudistus_suunnitelma.pdf )   Uudistuksen tavoitteet: ” Uudistuksen tiedepoliittisena tavoitteena on parhaimpien nuoren tutkijasukupolven tutkijoiden tunnistaminen ja tukeminen niin, että rahoituskaudella tutkija v oi edetä urallaan merkittävästi kohti vaativimpia tutkijatehtäviä.  Tavoitteena on myös yksinkertaistaa rahoitusmuotojen kokonaisuutta, sujuvoittaa rahoituksen hakemista ja joustavoittaa rahoituksen käyttöä rahoituskauden aikana sekä keventää tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden ja Suomen Akatemian hallinnollista työtä ” Nämä e...

Otin kantaa parlamentaarisen TKI-työryhmän työhön

Kommenttini parlamentaarisen TKI-työryhmän avoimeen kyselyyn osoitteessa  https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/663/osallistuminen/1190/kysely/ TKI:ssa perustutkimus on kaiken perusta ja sen päälle rakentuu niin koulutus, kehitys kuin innovaatiotkin. Tutkimustulosten laatu määrittää tuotekehityksen läpimurtopotentiaalin, sillä jos alkuperäinen tutkimuslöydös on transformatiivinen on huomattavasti suurempi todennäkoisyys sille että myös siihen perustuva tuotekehitys tuottaa transformatiivisia tuotteita. Lisäksi tärkeä osa korkeatasoisen tutkimuksen vaikutuksesta ympäröivään yhteiskuntaan ja kilpailukykyymme tulee ns. hiljaisesta tiedosta, joka on tutkijoiden tiedossa ja käytettävissä jo vuosia ennen tutkimustulosten julkaisemista eli sitä, milloin kilpailijat saavat tiedon käyttöönsä. Täten korkeatasoista tutkimusta täytyy tehdä Suomessa eikä sitä voi kopioida ulkomailta. Optimaalisessa tilanteessa tätä hiljaista tietoa siirtyy jatkuvasti myös paikallisesti ja kansallisesti tutkimuso...

Kauas pilvet karkaavat, niin tiedekin

Viimeiset kolme päivää olen virtuaalisesti kuunnellut syövän hoitoresistenssiin keskittyvää kokousta, jossa maailman parhaat ekspertit ovat esitelleet uusimpia löydöksiä. Jo etukäteen oli tiedossa, että tämä olisi ehdottomasti korkeatasoisin kokous sitten epidemian alkamisen, ja ajattelinkin että osallistuminen on hyvä tapa muistuttaa itseäni siitä missä kentällä mennään.     Monet esitelmistä olivat yksinkertaisesti fantastisia. Oli kuin jännitysnäytelmää tai upeasti kirjoitettua elokuvaa olisi katsellut; Niin hienosti työt oli tehty ja niin hämmästyttäviä uusia yhteyksiä on löydetty esimerkiksi ruokavalion, syöpäkudosta ympäröivien normaalia solujen, ja esimerkiksi aivan perusmekanismien kuten aminohapposynteesin vaikutuksista syöpälääkevasteisiin. Tämä siis äärimmäisen stimuloivaa ja potilaiden kannalta rohkaisevaa.     Se mikä henkilökohtaisesti ei ollut rohkaisevaa, oli huomata kuinka kaukana alan huiput ovat Suomessa tehdystä syöpätutkimuksesta, ja ennen kaikke...

Huippuyksikköä hakemassa

Eilen kello 14.18 päättyi yksi tähänastisen urani kovimmista työrupeamista, kun Suomen Akatemian huippuyksikköhakemuskonsortiomme johtajana sain lähettää hakemuksemme arvioitavaksi. Alla mietteitä tästä rupeamasta ja myös itse hankkeesta.  Käytän tässä kirjoituksessa  konsortiostamme  nimitystä huippuyksikkö koska  vaikka  vasta asiantuntijapaneeli t  ja Suomen  A katemia päättää tuleeko meistä Suomen  A katemian huippuyksikkö ,  se miten toimimme yhdessä ja minkälaisen projektisuunnitelman saimme  a ikaiseksi  todisti  ainakin minulle että olemme huippuyksikkö. Mitä tällai sen lopullisen 20-sivun tutkimussuunnitelman   ja hakemuksen  aikaansaaminen on sitten vaatinut.  Se on vaatinut satoja   S lack viestejä akselilla Turku-Helsinki-Houtskari-Pelkosenniemi-Kemijärvi, viikottaisia  aamu Z oom - palavereja, kahdenkeskeisiä konseptin hiomis - palavereja, graafikon kanssa hiottuja kuvia, ja kaikki tämä ilm...

Saisiko Suomi vihdoin tiedeministerin?

Tämän aamun uutinen   tiede- ja k ulttuuriministeri Annika Saarikon siirtymisestä valtiovarainministeriksi herättää kysymyksen kuka on   hallituksen  seuraava tied e-   ja kulttuuriministeri. Odotukset seuraavalle tied e-   ja kulttuuriministerille eivät ole järin korkealla jos mittatikkuna käytetään kahden edeltäjän saavutuksia tiedepolitiikan saralla.   Mutta voisiko kuitenkin olla, että  kolmannella yrittämällä  saisimme  tiedeministerin ,  joka tekeekin jotain tieteentekemisen edellytysten eteen?   J o se ,   että tuleva tied e ministeri edes mainitsisi tieteentekemisen ongelmat , tai halunsa tehdä jotain niiden poistamiseksi   yhdessäkin   julkisessa  ulostulossa on olisi jo merkittävä saavutus   Suomalaisten  tied e ministeri e n   lyhyessä mutta tähän asti mitättömässä historiassa .   Kuten olen aiemminkin esittänyt (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007745841.html), niin o ma tärkein...