Osataanko yliopistoissa enää puhua tieteestä ?

Laitosneuvosto, tiedekuntakokous, yliopiston evaluation purkutilaisuus: tilaisuuksia jossa yliopiston johtavat tutkijat ja henkilöt tapaavat ja hallinnoivat yliopistoa. Koska kyseessä on instituutio jonka ensisijainen tehtävä on tehdä korkeatasoista tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa opetusta luulisi että kaikkien näiden tapaamisten ytimessä olisi tutkimus ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Ja katin kontit, kokous toisensa perään pelkkiä Excel-sulkeisia taloudellisesta tilanteesta ja siitä kuinka seuraavana vuonna budjetti näyttää vielä huonommalta, keskustelua pakastimien paikoista, työhyvinvoinnista, ja avoimesta julkaisemisesta. Jotkut näistä tärkeitäkin asioita mutta milloin viimeksi olet istunut yliopiston kokouksessa, jossa millään tavoin pääasiallisena aiheena on ollut tieteen tekeminen, tieteen taso, tai tieteen tekemisen edellytykset. Milloin viimeksi olet ollut organisaation kokouksessa jossa on ollut ilmassa intohimoa tieteen tekemiseen ja keskustelun kohteena se miten tekisimme tulevaisuudessa parempaa tiedettä. Fantastisella yliopistouudistuksella  ja sitä seuranneella 10 vuoden ylipäällikkö Lehikoisen kaudella yliopistot onsurkastetettu organisaatioiksi joissa ainoa relevantti keskustelun aihe on se kuinka säästämme ensi vuonna, tai kuinka budjetti tasapainotetaan ja raportoidaan seuraavaan rahoitusta koskevassa evaluatiossa. 

 

Jos olet lukenut Herman Hessen mestariteoksen Lasihelmipeli ja nuoruudessa suuntautunut tutkimukseen ajatuksella että tieteellinen palo on se mikä ajaa yliopistoyhteisöä eteenpäin niin kovin vähän on siitä jäljellä niissä kokouksissa joista johto poistuu tyytyväisenä jos Excel taulukon alimmalle riville on saatu luku nolla ja selvitään seuraava kausi loppuun. Kun tieteen taso laskee tässä kurjuudessa, ei pelastusta myöskään löydy yliopistojen johdon mantraksi muodostuneesta lisääntyneestä kansainvälisestä rahoituksesta ja kierre vain jatkuu. Mitä jos kerrankin organisaation kokouksen asialistalla olisi kohtana se miten ensi vuonna tekisimme parempaa tiedettä ja miten yliopisto voisi tukea sitä? Mitä jos kerrankin voisi poistua kokouksesta ajatellen että tältä tuntuu työskennellä tiedeyliopistossa?