Laitosneuvosto, tiedekuntakokous, yliopiston evaluation purkutilaisuus: tilaisuuksia jossa yliopiston johtavat tutkijat ja henkilöt tapaavat ja hallinnoivat yliopistoa. Koska kyseessä on instituutio jonka ensisijainen tehtävä on tehdä korkeatasoista tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa opetusta luulisi että kaikkien näiden tapaamisten ytimessä olisi tutkimus ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Ja katin kontit, kokous toisensa perään pelkkiä Excel-sulkeisia taloudellisesta tilanteesta ja siitä kuinka seuraavana vuonna budjetti näyttää vielä huonommalta, keskustelua pakastimien paikoista, työhyvinvoinnista, ja avoimesta julkaisemisesta. Jotkut näistä tärkeitäkin asioita mutta milloin viimeksi olet istunut yliopiston kokouksessa, jossa millään tavoin pääasiallisena aiheena on ollut tieteen tekeminen, tieteen taso, tai tieteen tekemisen edellytykset. Milloin viimeksi olet ollut organisaation kokouksessa jossa on ollut ilmassa intohimoa tieteen tekemiseen ja keskustelun kohteena se miten tekisimme tulevaisuudessa parempaa tiedettä. Fantastisella yliopistouudistuksella ja sitä seuranneella 10 vuoden ylipäällikkö Lehikoisen kaudella yliopistot onsurkastetettu organisaatioiksi joissa ainoa relevantti keskustelun aihe on se kuinka säästämme ensi vuonna, tai kuinka budjetti tasapainotetaan ja raportoidaan seuraavaan rahoitusta koskevassa evaluatiossa.
Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa. Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa. Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Kommentit
Lähetä kommentti