Suomen Akatemia (SA) on valmistellut sidosryhmiensä kanssa merkittävää nuorten tutkijoiden rahoitusmuotojen uudistusta joka astuisi voimaan jo tämän vuoden syyshausta alkaen. Käsittelen alla valikoidusti ehdotetun uudistuksen eri kohtia käyttäen akatemian omaa tiedotetta peilauspintana (https://www.aka.fi/globalassets/2-suomen-akatemian-toiminta/5-ajankohtaista/1-tiedotteet-ja-uutiset/2022/akatemiatutkijauudistus_suunnitelma.pdf)
”Uudistuksen tiedepoliittisena tavoitteena on parhaimpien nuoren tutkijasukupolven tutkijoiden tunnistaminen ja tukeminen niin, että rahoituskaudella tutkija v
oi edetä urallaan merkittävästi kohti vaativimpia tutkijatehtäviä.
Tavoitteena on myös yksinkertaistaa rahoitusmuotojen kokonaisuutta, sujuvoittaa rahoituksen hakemista ja joustavoittaa rahoituksen käyttöä rahoituskauden aikana sekä keventää tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden ja Suomen Akatemian hallinnollista työtä”
Nämä erinomaisia tavoitteita ja vastaavat olemassa oleviin ongelmiin, joten selkeästi hyvää ollaan yrittämässä. Ilahduttavaa on myös se, että ainakin osassa suunnitelluista uudistuksista on selvästi kuunneltu aiemmin esitettyä kritiikkiä ja ymmärretty että muokkaamalla käytäntöjä tutkijakunnan toivomaan suuntaan itseasiassa tuetaan tehokkaammin rahoitusmuodon tiedepoliittisia tavoitteita. Tämä koskee erityisesti erinomaisia avauksia koskien rahoitusluokkia ja yleiskustannusmallia (kts. Alla).
Suunnitelman ongelmallisin ääneen mainittu yksityiskohta on rahoituskauden suunniteltu lyhentäminennykyisestä viidestä vuodesta neljään. Sitä kaikkein suurinta ja jo vuosikymmeniä jatkunutta ongelmaa sen sijaan ei mainita ollenkaan, eli uudistus ei ota millään tavoin kantaa kysymykseen, miten akatemiatutkijan ura jatkuu rahoituskauden jälkeen, eli miten varmistetaan, että menestymisestä akatemiatutkijan kautena seuraa siirtyminen seuraavalle urapolun askelmalle?
Hakukelpoisuus ja rahoituskausi:
”hakemuksen voi jättää tutkija, jonka ensimmäisen tohtorintutkinnon myöntämisestä on hakuajan päättyessä kulunut vähintään 2 ja enintään 7 vuotta”
Tällä päätöksellä SA tietoisesti irtautuu juuri väitelleiden rahoituksesta muuten kuin AKA hankerahoituksella palkattujen henkilöiden osalta. Tämä muutos kieltämättä selkeyttää rahoitusmuotoja, mutta jättää juuri väitelleiden urakehityksen täysin riippuvaiseksi olemassa olevien tutkimusryhmien ja organisaatioiden motivaatiosta palkata heitä ja toisaalta sysää juuri väitelleiden tutkijoiden urakehityksen entistäkin selkeämmin säätiöiden harteille.
”Myöntöpäätökset tehdään pääsääntöisesti neljän vuoden rahoituskaudelle”………..”Riittävän pitkä rahoituskausi on tutkijakyselyn vastausten mukaan yksi tärkeimmistä rahoitusmuodon ominaisuuksista. ….. Sen aikana myös esimerkiksi pitkiin kokeellisin vaiheisiin perustuvien tutkimusalojen tutkija voi tehdä merkittävää tutkimusta”
Jatkuvasti lisääntyvässä tieteellisessä kilpailussa neljän vuoden rahoituskausi on auttamattoman lyhytvarsinkin juuri kokeellisissa tieteissä. Yhden maalimanluokan tutkimusartikkelin valmistuminen kestää helposti tuon 4 vuotta. Jos jo hankkeen alussa on tiedossa että rahoitus katkeaa 4 vuoden jälkeen ei tule mitään mahdollisuutta ottaa todellisia tieteellisiä riskejä hankkeessa.
Tutkimusorganisaation sitoutuminen ja urapolun jatkuminen
”Tutkimusorganisaatioiden tutkimusjohdon kyselyssä……………… Akatemiatutkijan rahoituksella toimivan tutkijan kiinnittyminen kotiorganisaatioon nähtiin tärkeäksi ja tämän vahvistamiseksi ehdotettiin akatemiatutkijan osallistumista oman tutkimustyön ohella pienellä osuudella myös muihin organisaation tehtäviin”
Ymmärrettävästi tutkimusorganisaatiot ovat kiinnostuneita siitä, että akatemiatutkija sitoutuu kotiorganisaatioon ja tarjoaa heille työpanostaan, mutta koko suunnitelmassa ei ole sanaakaan siitä miten kotiorganisaatio sitoutuu akatemiatutkijaaan. Suurin ongelma akatemiatutkija järjestelmässä on ollut koko sen olemassaolon aikana se että vaikka kauden aikana tekisi maailmaa järisyttävän tieteellisen läpimurron, tai täyttäisi kaikki tehtävälle asetetut tavoitteet niin kotiorganisaatiolla ei ole mitään velvollisuutta edes arvioida akatemiatutkijaa seuraavalle urapolun askeleelle organisaatiossa. Tämä tulisi ehdottomasti korjata osana uudistusta siten että yliopisto sitoutuessaan ottamaan vastaan mahdollisen akatemiatutkija rahoituksen samalla myös pysyvästi sitoutuu arvioimaan tutkijan vuotta ennen rahoituksen päättymistä kelpoisuudesta tenure trackin ensimmäiselle askelmalle. Siten akatemiatutkija tehtävästä tulisi kansainvälisestikin uskottava ja kiinnostava urapolun aloitus.
Rahoitus, lisäkustannusmalli ja kululuokat
”Mikäli hakijan oma palkka tulee kokonaan tai osittain muualta kuin Akatemian myönnöstä, voi kustannusarvioon sisällyttää vastaavasti enemmän tutkimuskuluja”.
Tämä on erinomainen ehdotus ja kannustaa tutkijoita hankkimaan rahoitusta myös muista lähteistä niin että hankkeen suoritusedellytykset paranevat
”Selvitystyössä saadun palautteen perusteella eri tutkimusalojen tarpeet vaihtelevat kustannusarvion kulurakenteen osalta huomattavasti. Siksi eri tutkimusalojen erityistarpeet (mm. tutkimusryhmiin tai yksilötutkimukseen perustuvien alojen erot, kokeellisten ja ei-kokeellisten alojen erot) huomioiva rahoitusmuoto on kaikkien toimijoiden kannalta tarkoituksenmukaisin ja parhaiten tieteen hyväksi toimiva”
Musiikkia korvilleni, vihdoinkin kokeellisten alojen tutkijoiden näkökulma on kuultu ja rahoituksessa pyritään alojen väliseen tasapuolisuuteen huomioon ottaen tutkiuksen todelliset ja kaikki kulut !
”Sidosryhmiltä saadun palautteen perusteella lisäkustannusmallinen rahoitus helpottaa kustannusarvion laatimista erityisesti siten, että se kohtelee kulurakenteeltaan erilaisia hankkeita yhdenvertaisesti, koska yleiskustannusosuus lasketaan koko kustannusarviosta eikä vain palkkakustannuksista”
Ei ole ihmeiden aika ohitse jos tähänkin uudistus taipuu. Tällä korjattaisiin se toinen suuri järjettömyys, joka on vaivannut kaikkea SA rahoitusta viimeisen vuosikymmenen ja estänyt tehokkaan tieteen tekemisen.
”Valmistelutyössä on arvioitava, ovatko yllä kuvatut seikat sellaisia, joiden johdosta uudistetun akatemiatutkijan rahoituksesta olisi syytä yleisestä linjasta poiketen noudattaa lisäkustannusmallia”
Vastaus tähän on ehdoton KYLLÄ !!
Kommentit
Lähetä kommentti