Eilen kello 14.18 päättyi yksi tähänastisen urani kovimmista työrupeamista, kun Suomen Akatemian huippuyksikköhakemuskonsortiomme johtajana sain lähettää hakemuksemme arvioitavaksi. Alla mietteitä tästä rupeamasta ja myös itse hankkeesta. Käytän tässä kirjoituksessa konsortiostamme nimitystä huippuyksikkö koska vaikka vasta asiantuntijapaneelit ja Suomen Akatemia päättää tuleeko meistä Suomen Akatemian huippuyksikkö, se miten toimimme yhdessä ja minkälaisen projektisuunnitelman saimme aikaiseksi todisti ainakin minulle että olemme huippuyksikkö.
Mitä tällaisen lopullisen 20-sivun tutkimussuunnitelman ja hakemuksen aikaansaaminen on sitten vaatinut. Se on vaatinut satoja Slack viestejä akselilla Turku-Helsinki-Houtskari-Pelkosenniemi-Kemijärvi, viikottaisia aamu Zoom-palavereja, kahdenkeskeisiä konseptin hiomis-palavereja, graafikon kanssa hiottuja kuvia, ja kaikki tämä ilman että huippuyksikön vetäjät ovat kertaakaan tavanneet kaikki toisiaan fyysisesti. Se on vaatinut myös lukemattomia työtunteja. Itselläni 2 ½:n viimeisen viikon aikana ei ollut yhtäkään päivää, jolloin hakemusta ei olisi kirjoitettu, mukaan lukien lukuisia yli 10 tunnin päiviä. Ennätyksen taisi kuitenkin tehdä laboratoriopäällikkömme, joka koko prosessin ajan pyöritti hakemuksen teknistä kokoamista taustalla, ja teki jättöpäivää edeltävänä päivänä yli 15:n tunnin työpäivän. Se on tarkoittanut myös viimeisen 1,5 kuukauden aikana kalenterin tyhjentämistä lähes kaikesta muista työtehtävistä, eli myös tutkimusryhmän jäsenet ovat joutuneet pärjäämään, tai ovat saaneet olla, ilman allekirjoittaneen työnohjausta.Kalenterin tyhjentäminen on tarkoittanut myös sitä että myös perheen menoja on peruutettu, ja kaikki viikonloput on käytetty hakemuksen kirjoittamiseen viimeisen kuukauden ajan. Lämmittäviin viesti tulikin teinipojaltani kun ilmoitin perheelle että nyt se hulluus on ohitse, eli että hakemus on lähetetty: ”Hyvää työtä iskä!!”.
Akatemian huippuyksikkö hakemusprosessi on kaksivaiheinen ja alkoi jo toukokuussa 2020 kun hakuilmoitus julkaistiin. Siitä alkoi tarkka mietintä mikä olisi konsepti jonka ympärille tutkimussuunnitelmaa lähdetään kutomaan, ja hyvinkin mielenkiintoiset tunnustelut ketkä voisivat olla mahdollisesti kiinnostuneita liittymään hankkeeseen, ja taas toisaalta miettiminen minkälainen joukko tutkijoita parhaiten pystyisi hankkeen menestyksellisesti toteuttamaan. Lopputuloksena saimmekin kasaan todellisen huippuyksikön, jossa kuuden tutkimusryhmän (yhteensä 104 henkilöä) osaaminen yhdistää syövän perustutkimuksen, syövän lääkehoidot, tekoälyn, syöpäimmunologian, lääkekehityksen, ja syövän kliiniset hoitokokeet. Hankkeen tukena on myös hyvin laaja yhteistyöverkosto, johon kuuluu useita alan todellisia huippututkijoita, sekä kaksi lääkeyritystä. Rohkeasti lupaammekin hakemuksessa että 7 vuoden aikana viemme ainakin jotkut perustutkimuslöydökset potilaskokeisiin syöpäpotilaille.
Huippuyksikköhaun ensimmäiseen vaiheeseen jätettiin 184 aiehakemusta, joista eilen päättyneeseen varsinaiseen hakuun kutsuttiin huhtikuun 2021 lopussa 34 hakijaa. Kun ajatellaan että näissä konsortioissa oli 3-5 tutkimusryhmää keskimäärin, voidaan päätellä että aiehakuun osallistui 500-800 tutkimusryhmää Suomesta. Vaikka aiehaku oli kevyempi kuin varsinainen haku, meidänkin huippuyksiköltämme kului sen valmisteluun viikkoja, ja siitä voi jokainen laskea kuinka monta työtuntia suomalaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa on kesällä 2020 käytetty aiehakuihin jotka eivät johtaneet rahoitukseen. Arviolta 10-15 tutkimusryhmää tullaan lopulta valitsemaan Akatemian huippuyksiköiksi vuosille 2022-2029 vielä edessä olevien asiantuntijapaneelien arviointiprosessin ja haastattelujen perusteella.
Mistä hakemuksessamme sitten oli kyse? Vaikka viime vuosikymmeninä olemme oppineet syövän kasvusta paljon, ja syöpää edistäviä mekanismeja kohtaan on kehitetty lukuisia niin sanottuja täsmälääkkeitä, edelleenkin suurin osa syövistä uusiutuu ja uusiutuneena syövät ovat usein täysin vastustuskykyisiä hoidolle. Siten syövän hoidon vastustuskyky ja uusiutuminen ovat ehkä se tärkein syövänhoidon ongelma. Viime vuosikymmenen aikana on panostettu valtavasti syövän genetiikan ymmärtämiseen, mutta vähitellen on havaittu, että edes täysin kattava syöpien geneettinen tuntemus ei riitä syöpien uusiutumisen estämiseen. Hankesuunnitelmassamme väitämme, että ne ratkaisevat tapahtumat jotka johtavat syövän uusiutumiseen tapahtuvat jo huomattavasti aikaisemmin kuin syövän geneettiset muutokset, ja näihin todella aikaisen vaiheen ei-geneettisiin muutoksiin puuttuminen voisi estää syövän uusiutumisen tehokkaasti. Perustuen huippuyksikkömme ainutlaatuisen asiantuntemukseen tietyistä syöpämekanismeista, väitämme edelleen, että juuri näiden mekanismien yhteisvaikutus on ratkaisevaa syövänhoidon vastustuskyvylle ja että meillä on näkemys, kuinka niihin voitaisiin puuttua. Väitämme myös, että ne samat mekanismit, jotka auttavat syöpäsoluja piiloutumaan syöpähoitojen soluja tappavalta vaikutukselta, vaikuttavat myös siihen miten syöpäsolut piiloutuvat syöpäsoluja kohtaan hyökkääviltä tulehdussoluilta. Hankkeen soveltavassa osassa pyrimme kehittämään uusia lääkemolekyylejä havaittuja mekanismeja kohtaan, ja testaamaan tutkimusajatuksiamme syöpäpotilaiden kliinisissä hoitokokeissa. Paljon on luvattu mutta kuten SA:n huippuyksikön määritelmässä sanotaan, huippuyksikkötutkimuksessa on tarkoituskin ottaa riskejä ja lopputuloksena toivottavasti muuttaa maailmaa.
Kaikesta raskaudestaan huolimatta, tutkimussuunnitelman hiominen ja kirjoittaminen tällaisella huippuporukalla oli myös äärimmäisen stimuloivaa, ja haluankin välittää todella lämpimät kiitokseni kaikille kanssahakijoille upeasta työstä. Kun viimeisen kerran luin tutkimussuunnitelmamme vielä eilen aamulla huomasin kuinka käsivarren karvatuppia alkoi kutittamaan, joka on itselleni sen merkki siitä, että olimme onnistuneet samaan paperille kokonaisuuden, jonka tekeminen olisi erittäin innostava skenaario seuraavalle kahdeksalle vuodelle.
Onko elämää huippuyksikö hakemuksen jälkeen? Kyllä todellakin on, eilinen meni toipuessa tenniksen peluun, jalkapallon katselun ja hyvien yöunien avulla ja ensi viikolla alkaa loma kuvassa näkyvissä maisemissa. Heinäkuussa sitten takaisin sorvin ääreen ja käsikirjoituksien ja niiden laiminlyötyjen hankkeiden kimppuun jotka ovat jääneet tämän hakuprosessin jalkoihin viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Hyvää kesää kaikille.
Kommentit
Lähetä kommentti