Tiede edellä

Kommenttini parlamentaarisen TKI-työryhmän avoimeen kyselyyn osoitteessa  https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/663/osallistuminen/1190/kysely/ TKI:ssa perustutkimus on kaiken perusta ja sen päälle rakentuu niin koulutus, kehitys kuin innovaatiotkin. Tutkimustulosten laatu määrittää tuotekehityksen läpimurtopotentiaalin, sillä jos alkuperäinen tutkimuslöydös on transformatiivinen on huomattavasti suurempi todennäkoisyys sille että myös siihen perustuva tuotekehitys tuottaa transformatiivisia tuotteita. Lisäksi tärkeä osa korkeatasoisen tutkimuksen vaikutuksesta ympäröivään yhteiskuntaan ja kilpailukykyymme tulee ns. hiljaisesta tiedosta, joka on tutkijoiden tiedossa ja käytettävissä jo vuosia ennen tutkimustulosten julkaisemista eli sitä, milloin kilpailijat saavat tiedon käyttöönsä. Täten korkeatasoista tutkimusta täytyy tehdä Suomessa eikä sitä voi kopioida ulkomailta. Optimaalisessa tilanteessa tätä hiljaista tietoa siirtyy jatkuvasti myös paikallisesti ja kansallisesti tutkimuso...

Viimeiset kolme päivää olen virtuaalisesti kuunnellut syövän hoitoresistenssiin keskittyvää kokousta, jossa maailman parhaat ekspertit ovat esitelleet uusimpia löydöksiä. Jo etukäteen oli tiedossa, että tämä olisi ehdottomasti korkeatasoisin kokous sitten epidemian alkamisen, ja ajattelinkin että osallistuminen on hyvä tapa muistuttaa itseäni siitä missä kentällä mennään.     Monet esitelmistä olivat yksinkertaisesti fantastisia. Oli kuin jännitysnäytelmää tai upeasti kirjoitettua elokuvaa olisi katsellut; Niin hienosti työt oli tehty ja niin hämmästyttäviä uusia yhteyksiä on löydetty esimerkiksi ruokavalion, syöpäkudosta ympäröivien normaalia solujen, ja esimerkiksi aivan perusmekanismien kuten aminohapposynteesin vaikutuksista syöpälääkevasteisiin. Tämä siis äärimmäisen stimuloivaa ja potilaiden kannalta rohkaisevaa.     Se mikä henkilökohtaisesti ei ollut rohkaisevaa, oli huomata kuinka kaukana alan huiput ovat Suomessa tehdystä syöpätutkimuksesta, ja ennen kaikke...

Eilen kello 14.18 päättyi yksi tähänastisen urani kovimmista työrupeamista, kun Suomen Akatemian huippuyksikköhakemuskonsortiomme johtajana sain lähettää hakemuksemme arvioitavaksi. Alla mietteitä tästä rupeamasta ja myös itse hankkeesta.  Käytän tässä kirjoituksessa  konsortiostamme  nimitystä huippuyksikkö koska  vaikka  vasta asiantuntijapaneeli t  ja Suomen  A katemia päättää tuleeko meistä Suomen  A katemian huippuyksikkö ,  se miten toimimme yhdessä ja minkälaisen projektisuunnitelman saimme  a ikaiseksi  todisti  ainakin minulle että olemme huippuyksikkö. Mitä tällai sen lopullisen 20-sivun tutkimussuunnitelman   ja hakemuksen  aikaansaaminen on sitten vaatinut.  Se on vaatinut satoja   S lack viestejä akselilla Turku-Helsinki-Houtskari-Pelkosenniemi-Kemijärvi, viikottaisia  aamu Z oom - palavereja, kahdenkeskeisiä konseptin hiomis - palavereja, graafikon kanssa hiottuja kuvia, ja kaikki tämä ilm...

Tämän aamun uutinen   tiede- ja k ulttuuriministeri Annika Saarikon siirtymisestä valtiovarainministeriksi herättää kysymyksen kuka on   hallituksen  seuraava tied e-   ja kulttuuriministeri. Odotukset seuraavalle tied e-   ja kulttuuriministerille eivät ole järin korkealla jos mittatikkuna käytetään kahden edeltäjän saavutuksia tiedepolitiikan saralla.   Mutta voisiko kuitenkin olla, että  kolmannella yrittämällä  saisimme  tiedeministerin ,  joka tekeekin jotain tieteentekemisen edellytysten eteen?   J o se ,   että tuleva tied e ministeri edes mainitsisi tieteentekemisen ongelmat , tai halunsa tehdä jotain niiden poistamiseksi   yhdessäkin   julkisessa  ulostulossa on olisi jo merkittävä saavutus   Suomalaisten  tied e ministeri e n   lyhyessä mutta tähän asti mitättömässä historiassa .   Kuten olen aiemminkin esittänyt (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007745841.html), niin o ma tärkein...

Eiliset uutiset  tieteen rahoituksesta leikkaamisesta  olivat henkisesti niin kylmä rätti vastoin kasvoja että ei ole oikeastaan väliä enää vaikka juuri nämä leikkaukset peruttaisiinkin. Ilman perhettä  muuttaisin   niiden seurauksena välittömästi  ulkomaille  tekemään tiedettä    enkä katsoisi hetkeäkään taakseni. Jos ainoa syy joka pitää professorit Suomessa on perhe, voidaan miettiä mille tämän maan tulevaisuus on rakennettu.    Omalla kohdallani tämä  tapahtuma  tulee pysyvästi muuttamaan sitä kuinka sitoutunut olen työhöni ja siihen miten työni kautta voisin mahdollisesti tukea yhteiskuntaa. Jos hallituksella on oikeus hallita maata täysin itsekkäiden tarkoitusperien  kautta, välittämättä lainkaan siitä onko päätökset yhteiskunnan etujen mukaisia, käytän tästä eteenpäin itsekin tätä oikeutta. Olen myös täysin menettänyt uskoni rakentavaan dialogiin tai siihen että hallitus kuuntelisi tieteentekijöiden näkemyksiä siitä...

Hei Jukka,      En halua julkaista tätä omalla nimelläni, mutta jos kirjoittaisin jatkon tuolle Tiede edellä sivuilla jakamallesi Howyn blogitekstille (https://blogi.professoriliitto.fi/howy-jacobs/), olisi se tällainen: Tulen töistä. Keitän kattilallisen kurpitsakeittoa, vien koiran ulos, laitan lapset nukkumaan ja istun alas kirjoittamaan tutkimussuunnitelmaani. Tarjolla olisi 3000 euron suuruinen puhdeapuraha maakuntani kulttuurirahastosta. En pysähdy ajattelemaan summaan suuruutta, sillä pelkään että se saa minut apeaksi. Ajattelen mieluummin kaikkea sitä, mitä sillä rahalla voisin tehdä, nyt kun tieteestä on tullut minulle rakas harrastus. Olin jo lapsena tällainen, rakastin syksyisin annettujen uusien koulukirjojen tuoksua ja kirjoitin kaverikirjaan harrastuksen kohdalle: koulu.  En koskaan unelmoinut saavutuksista, mutta halusin jo silloin haastaa itseni ja paloin itsevarmana kaikelle uuden oppimiselle.       Väitöskirja-aikani oli ensin he...