Kuka olisi Suomen tiederahoituksen Howard Hughes??

Howard Hughes, Jr. Time-lehden kannessa
heinäkuussa 1948 (lähde Wikipedia Commons)

Fritz Juselius, Alfred Kordelin, Emil Aaltonen, Jane ja Aatos Erkko. Tiederahoitus Suomessa pohjautuu hyvin pitkälle edellä mainittujen, ja monien muiden yksityisten lahjoittajien, perustamien säätiöiden rahoitukseen. Tämä on erityisesti tilanne Suomen Akatemian hankerahoituksen jatkuvasti laskiessa ja vähitellen muuttuessa anekdootiksi tutkimusryhmien tutkimuskulujen rahoituksessa. Ilahduttavasti näiden jo etaboloituneiden tieteen yksityisten rahoituslähteiden rinnalle on viime aikoina syntynyt myös uusia rahoituslähteitä, kuten esimerkiksi lasten syöpien tutkimusta tukeva Aamu-säätiö, sekä viimeisenä lääkärikeskus Pulssin perustajan Sakari Alhopuron nimeä kantava säätiö. Se että yhä useampi varakas Suomalainen on päätynyt lahjoittamaan ansaitsemansa omaisuuden tieteellisen tutkimuksen tukemiseksi on, sekä erittäin arvostettavaa, että Suomalaisen tutkimuksen tason kehittämisen kannalta lähes elintärkeää. Kuitenkin tiederahoituksen instrumentista puuttuu Suomessa yksi merkittävä rahoitusmalli joista maailmalta esimerkkeinä ovat Howard Hughes Medical Institute rahoitus Yhdysvalloissa, tai Oncode rahoitus Alankomaissa. 

Howard Hughes, Jr. oli yhdysvaltalainen talousmagnaatti, lentäjä, insinööri, elokuvaohjaaja ja -tuottaja sekä hyväntekijä. Miljardööri Hughes oli aikanaan yksi maailman varakkaimmista henkilöistä(https://en.wikipedia.org/wiki/Howard_Hughes). Tiedemaailmassa hänet kuitenkin tunnetaan hänen perustamansa Howard Hughes Medical Instituten perustajana (https://www.hhmi.org). HHMI tukee Yhdysvaltojen parhaita tutkijoita hyvin merkittävällä, ja pitkäaikaisella, rahoituksella, joka mahdollistaa heidän keskittymisen valitsemiinsa tutkimuslinjoihin. HHMI rahoituksen valintakriteereistä, sekä merkityksestä tieteen edistämisessä kertonee parhaiten se että 14 tämänhetkistä HHMI tutkijaa ovat Nobelisteja, ja HHMI alumnien joukossa heitä on 16. 

HHMI säätiön toimintaperiaatteissa alleviivataan vahvasti kahta asiaa; uskoa siihen, että lahjakkaimmat yksilöt johtavat tieteen muutosta, ja siihen että todelliset tieteen edistysaskeleet vaativat pitkäkestoisia ja kärsivällisiä satsauksia näihin yksilöihin ja heidän johtamiinsa tutkimusryhmiin ilman jatkuvaa vaatimusta uudistumisesta 

”HHMI places big bets on excellent scientists – giving them generous resources and letting them decide what to study. We believe this unusual “people, not projects” approach is the surest path to new knowledge”

 ”Significant new knowledge cannot be supplied on demand—it unfolds over time, through exploration, experimentation, and rigorous debate”. 

Euroopassa HHMI:tä lähinnä muistuttava rahoitusinstrumentti on Alankomaissa paikallisen syöpäsäätiön ja valtion yhdessä perustama Oncode rahoitusmalli jossa ohjelmaan valitut tutkimusryhmät saavat ilman yksityiskohtaista projektisuunnitelmaa merkittävän vuosittaisen rahoituksen, tai Belgian hallituksen Methusalem ohjelma jossa jo poikkeukselliset taitonsa osoittaneille varttuneille tutkijoille myönnetään merkittävää tutkimusrahoitusta periatteella ”no-string-attached”, eli tee mitä haluat, kunhan se on merkittävää. 

Vaikka HHMI, Oncode, ja Methusalem rahoitusmallit poikkeavat käytännön toteutuksensa perusteella toisistaan, niin yhteistä niille on se että niissä luotetaan siihen että menestynyt tutkija on menestynyt jatkossakin omalla vahvuusalueellaan, kunhan hänellä vain on riittävät resurssit tutkimuksensa toteuttamiseen. Siten nämä periaatteet ovat lähes täysin päinvastaisia tämänhetkisiin OKM:n tiederahoituksen periaatteisiin, joissa ajavana voimana on jatkuva itsensä uudelleen löytäminen ja prolifointi, sekä usko megalomaanisten tukijoiden yhteenliittymien autuaaksi tekevään vaikutukseen. HHMI-tyyppisen rahoitusmallin luominen toisikin Suomalaiseen tiederahoitukseen vastavoiman, joka mahdollistaisi huipputieteen tekemisen riippumattomana OKM:n tiedepolitiikasta. Mielenkiintoisen lisämausteen keskusteluun tuokin se että juuri äskettäin myös Yhdysvalloissa on alettu näkyvästi kyseenalaistamaan Akatemian Lippulaiva-tyyppisten rahoitushimmeleiden teho merkittävien tieteellisten haasteiden ratkaisemisessa.  https://www.washingtonpost.com/opinions/the-problem-with-trying-to-cure-cancer-with-a-moonshot/2020/02/11/87632bba-2d84-11ea-9b60-817cc18cf173_story.html

Vastalauseina esitetylle, jo menestyneitä tutkijoita vahvasti tukevalle rahoitusmallille voisi olla se, että nämä hypoteettiset uudet rahoituslähteet olisivat nuorten uraansa aloittelevien tutkijoiden saavuttamattomissa. Onkin selvää, että nuorten tutkijoiden ja aloittelevien tutkimusryhmien vetäjien rahoittaminen on äärimmäisen tärkeää, ja jo olemassa olevia rahoitusmuotoja ei tulisi muuntaa HHMI tai Oncode-tyyppisiksi. Sen sijaan esittäisin haasteen poikkeuksellisen varakkaille Suomalaisille, josko heidän perintönsä voisi elää HHMI tyylisen rahoitusinstrumentin muodossa, ja siten jättää ratkaisevan jäljen Suomalaisen tieteen edistämiseen. Rahoitusmalli on jo osoittanut voimansa HHMI:n kautta mutta vaatii rohkeutta jota OKM:llä ei ole joten rohkeus jättää nimensä Suomalaisen tieteen historiaan tulisi löytyä laajakatseisilta yksilöiltä jotka lahjoittajina uskovat myös parhaisiin tutkijoihimme yksilöinä.