Siirry pääsisältöön

Mitä jos Suomen Akatemia miettisi sen sijaan tutkimusedellytyksiä?

Tämän kirjoituksen kimmokkeena on tämän päivän tviitti Suomen Akatemialta siitä miten nyt ihan porukalla mietitään miten AKA rahoitusta hakeneiden vastaukset kestävän kehityksen kysymyksiin AKA hakemuksissa tulee vaikuttamaan tulevaisuuden hakuprosessihin. Pidän kestävää kehitystä erittäin tärkeänä asiana, mutta se että sitä kysytään AKA hakemuksissa on juuri sellainen järjetön OKM:n ajatuspieru johon varmasti saadaan kulumaan paljon kahvia, kokouksia ja virkahenkilöiden työaikaa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mistä AKA rahoituksessa pitäisi olla kyse. Akatemian tehtävä olisi etsiä keinoja siihen miten maksimaalisesti tukea Suomalaisten tutkimusryhmien toimintaedellytyksiä ja sitä kautta nostaa Suomen tieteen tasoa. Keinoja, myös täysin maksuttomiakin olisi, ja juuri niiden miettimiseen toivoisin Akatemian virkahenkilöiden käyttävän kaiken ylijäävän työaikansa tällaisen täysin merkityksettömän puuhailun sijaan. Voin kertoa että tuntemieni tutkijoiden vastaukset jokaisessa Akatemian hakemuksessa olevaan pakolliseen kohtaan koskien sitä miten tutkimus tukee kestävää kehitystä revitään ei edes seinästä, vaan jostain lattian raosta, ja niillä on todellisuuden kanssa yhtä paljon tekemistä kuin on hyvällä tiedepolitiikalla Suomen hallituksen kanssa. Se korulause, jonka itse copy-paste tekniikalla liitän jokaiseen AKA hakemukseeni on siellä vain sen takia että arvioitsijat joutuvat kommentoimaan onko siinä kohdassa tekstiä vai ei, mutta uskoisin jokaisen arvioitsijankin ohittavan ne tekstit juuri sillä samalla välinpitämättömyydellä millä tutkijat ne kirjoittavat. Tiedän että määräykset tulevat ministeriöstä ja voin jatkaa tekstipätkän kopioimista ko. kohtaan jaktossakin, mutta tutkijana olettaisin Akatemian käyttävän voimavaransa ja Akatemian hallituksen aikaa muuhun kuin tällaiseen hölynpölyyn. Perustakaa vaikka mieluummin vastaava työryhmä miettimään kuinka kokonaiskustannusmallista olisi vähiten vahinkoa Suomalaisen tieteen tasolle. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tieteen yllätyksiä: miten CIP2A nousi yllättäen syöpätutkimuksen kuumaksi nimeksi

Tieteessä harva asia etenee suoraviivaisesti ja usein on nähty että vuosia tutkittu ilmiö paljastaa aivan uuden puolen  ja koko tarina kirjoitetaan uudelleen. Näin kävi tutkimusryhmällemme lempilapsemme, eli CIP2A:n kanssa. Tutkimusryhmämme on jos jostain, niin tunnettu siitä, että löysimme CIP2A:n, syöpää edistävän proteiinin, joka estää kasvuestäjä PP2A:ta 1 . Se oli sen identiteetti. Se oli myös se tarina, jota kiersin kertomassa konferensseissa vuodesta toiseen mutta tämä ei herättänyt suurtakaan yleistä kiinnostusta. Sitten tuli vuosi 2021. Ensin oma tutkimusryhmämme  2   ja heti sen jälkeen Dan Durocherin laboratorio Toronton yliopistosta 3  julkaisi että CIP2A:lla on toinen elämä ja vieläpä sellainen, joka osoittautui kriittiseksi tietynlaisten syöpäsolujen selviytymiselle. Kyse oli soluista, joissa BRCA-geenit ovat mutatoituneet. Nämä geenit liittyvät tietyn tyyppiseen DNA:n korjaukseen, ja kun ne eivät toimi, solut joutuvat pärjäämään vaihtoehtoisi...

Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.   Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa.  Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Ensimmäinen aamu sen jälkeen kun menetin tieteentekijänä lopullisesti uskoni Suomeen.

Eiliset uutiset  tieteen rahoituksesta leikkaamisesta  olivat henkisesti niin kylmä rätti vastoin kasvoja että ei ole oikeastaan väliä enää vaikka juuri nämä leikkaukset peruttaisiinkin. Ilman perhettä  muuttaisin   niiden seurauksena välittömästi  ulkomaille  tekemään tiedettä    enkä katsoisi hetkeäkään taakseni. Jos ainoa syy joka pitää professorit Suomessa on perhe, voidaan miettiä mille tämän maan tulevaisuus on rakennettu.    Omalla kohdallani tämä  tapahtuma  tulee pysyvästi muuttamaan sitä kuinka sitoutunut olen työhöni ja siihen miten työni kautta voisin mahdollisesti tukea yhteiskuntaa. Jos hallituksella on oikeus hallita maata täysin itsekkäiden tarkoitusperien  kautta, välittämättä lainkaan siitä onko päätökset yhteiskunnan etujen mukaisia, käytän tästä eteenpäin itsekin tätä oikeutta. Olen myös täysin menettänyt uskoni rakentavaan dialogiin tai siihen että hallitus kuuntelisi tieteentekijöiden näkemyksiä siitä...