Tiede edellä

We all love our own data and suffer when incompetent, biased, and hostile peer reviewers (our colleagues = us) don´t recognize the novelty and importance of the work we have invested our resources and hopes. Sometimes it happens that reviewers actually are right and their criticism is (almost) fully warranted, but unfortunately more than often we face comments that genuinely are not justified. Here are the ones I find most annoying. Certainly hope I never get ever caught from using them myself.   -         I did not have time to read it but after the third reminder by the editor I spit out my  ­­ criticism based on the abstract to show that I’m critical -         T hey don’t cite my work  so here is my  punishment,  -         I don’t have time to read this ,  but  authors are not from the field,  so I don’t like it  -    ...

Tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistiin todella kattava ja hienon kriittinen artikkeli Finngen projektista (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006623764.html). Itse olen ollut epäileväinen hankkeen suhteen alusta asti, ja erityisesti siksi että genomidatan potentiaali sairauksien parantamisessa, eli lupaukset joilla Finngeniä markkinoidaan, on jo tähän mennessä osoitettu hyvin rajalliseksi. Onkin erityisen kummallista, että  Finngen käyttää samaa retoriikkaa jota Yhdysvalloissa käytettiin 20 vuotta sitten genomitiedon autuaaksi  Kuvakaappaus USA:n senaatin kuulemisraportista vuodelta 2001 t ekevistä vaikutuksis ta, vaikka tämänhetkinen tutkimus on menossa jo täysin vastakkaiseen suuntaan. Viimeisten vuosien aikana on julkaistu suuri määrä erittäin laajoja ns. genomiproteomiikka-analyysejä eri taudeista, ja yhteenvetona näiden julkaisuiden lopputulema on ollut se miten vähän geenit loppujen lopuksi minkään taudin luonteesta kertovat. Esimerkiksi syövässä tietyn tyyppisten...

Tämän kirjoituksen kimmokkeena on tämän päivän tviitti Suomen Akatemialta siitä miten nyt ihan porukalla mietitään miten AKA rahoitusta hakeneiden vastaukset kestävän kehityksen kysymyksiin AKA hakemuksissa tulee vaikuttamaan tulevaisuuden hakuprosessihin. Pidän kestävää kehitystä erittäin tärkeänä asiana, mutta se että sitä kysytään AKA hakemuksissa on juuri sellainen järjetön OKM:n ajatuspieru johon varmasti saadaan kulumaan paljon kahvia, kokouksia ja virkahenkilöiden työaikaa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mistä AKA rahoituksessa pitäisi olla kyse. Akatemian tehtävä olisi etsiä keinoja siihen miten maksimaalisesti tukea Suomalaisten tutkimusryhmien toimintaedellytyksiä ja sitä kautta nostaa Suomen tieteen tasoa. Keinoja, myös täysin maksuttomiakin olisi, ja juuri niiden miettimiseen toivoisin Akatemian virkahenkilöiden käyttävän kaiken ylijäävän työaikansa tällaisen täysin merkityksettömän puuhailun sijaan. Voin kertoa että tuntemieni tutkijoiden vastaukset jokais...

Howard Hughes, Jr. Time-lehden kannessa heinäkuussa 1948 (lähde Wikipedia Commons) Fritz Juselius, Alfred Kordelin, Emil Aaltonen, Jane ja Aatos Erkko. Tiederahoitus Suomessa pohjautuu hyvin pitkälle edellä mainittujen, ja monien muiden yksityisten lahjoittajien, perustamien säätiöiden rahoitukseen. Tämä on erityisesti tilanne Suomen Akatemian hankerahoituksen jatkuvasti laskiessa ja vähitellen muuttuessa anekdootiksi tutkimusryhmien tutkimuskulujen rahoituksessa. Ilahduttavasti näiden jo etaboloituneiden tieteen yksityisten rahoituslähteiden rinnalle on viime aikoina syntynyt myös uusia rahoituslähteitä, kuten esimerkiksi lasten syöpien tutkimusta tukeva Aamu-säätiö, sekä viimeisenä lääkärikeskus Pulssin perustajan Sakari Alhopuron nimeä kantava säätiö. Se että yhä useampi varakas Suomalainen on päätynyt lahjoittamaan ansaitsemansa omaisuuden tieteellisen tutkimuksen tukemiseksi on, sekä erittäin arvostettavaa, että Suomalaisen tutkimuksen tason kehittämisen kannalta lähes elintä...