Siirry pääsisältöön

Voi hesus mitä pelleilyä

Yksi vuodenvaihteen lähestymisen varmoista merkeistä on se, että yliopistoissa työskentelevien tutkimusryhmien tehollisesta työajasta lohkaisee suuren osan sille vuodelle budjetoitujen rahojen käytön maksimointi. Kyseessä ei ole rikollinen toiminta, vaan yksinkertaisesti sen varmistaminen että ne vähät rahat joita valtion tiederahoituskoneistosta on saatavilla, tulee käytettyä viimeistä senttiä myöten. Jos uskaltaisi oikeasti kuvata sitä hullunmyllyä ja sirkusta jonka määräyskirjojen, laskutusten, ja menojen hajauttaminen eri projektien välillä aiheuttaa, saisi siitä aikaiseksi dokumentin jonka todenperäisyyttä jokainen tervejärkinen epäilisi. Kukaan tutkija, eikä yliopiston hallinnossa työskentelevä haluaisi tätä sirkusta pyörittää, mutta tässä on tulos kun rahoituksen käyttöön on asetettu täysin arkitodellisuudesta irrallisia vaatimuksia kokonaiskustannusmallineen, omaosuuksineen ja vaatimuksineen perustella projektiluontoisen työn projektiluontoisuutta.


Jokainen joka katselee asiaa siltä puolelta pöytään jolla itse istun, ymmärtää heti että nämä rajoitukset ja säännöt ovat suunnitelleet henkilöt joilla ei ole mitään kokemusta tutkimusprojektien todellisesta luonteesta. Kaiken kaikkiaan säännöstöstä huokuu läpi syvä epäluottamus maamme korkeimmin koulutettujen ihmisten kykyyn käsitellä rahoitusta siten että se parhaiten tukisi korkeatasoisen tutkimuksen tekemistä. Tämä sama epäluottamushan ollaan kuultu jo useasti hallituksen ja varsinkin opetusministeriön ylimmän johdon julkisissa lausunnoisaa. Ministeriötä on kuitenkin sen verran usein näistä asioista valistettu, että kyseessä ei voi olla pelkästään tietämättömyys. Sen sijaan uskon, että kyseessä on todellakin tarkoituksenmukainen yritys hallita ylhäältäpäin maamme parhaiten tieteentekijöiden työpäivän kulkua. Täten en usko tämänkään kirjoituksen tätä absurdia sirkusta pysäyttävän, vaan jään kärsivällisesti odottamaan sitä hetkeä kun Suomi astuu muiden sivistysvaltioiden rintamaan ja Suomessa tiedepolitiikkaa alkaa ohjaamaan tiede-ja innovaatioministeri jolla on kyky ymmärtää tieteen teon realiteetteja.

Ja lopuksi toivotan kaikille seuraajilleni hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.   Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa.  Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Kasvuriihiryhmän terveiset tieteelle ja tutkimukselle

Se on varmasti tullut kaikille selväksi, että Suomi tarvitsee kasvua. Kun sitä ei ole näkynyt vuosiin eikä tämänhetkiset politiikan toimetkaan sitä näytä tuovan, on korkeat odotukset asetettu  Orpon hallituksen asettaman ja Risto Murron vetämän Kasvuriihi-hankkeen tuloksilla. Työryhmä luovutti raporttinsa tänään ja se on luettavissa täältä:  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-710-2   Tiede edellä palstan seuraajille ei luulisi tulevan yllätyksenä että olen itse näkökantanani  Kasvuriihi-hankkeeseen painottanut yliopistojen ja tutkijalähtöisen tiederahoituksen tukemisen tärkeyttä kaiken kasvun pohjana ( linkki ). Alla pikaluvulla läpikäydystä raportista tärkeimmät huomiot koskien tiedettä ja tutkimusta    Ehdottomasti positiivista on että yksi kasvutoimenpiteistä on Korkeakoulujen tutkimus ja kehitystoiminnan rahoituksen vahvistaminen (toimenpide 2.5). Itse ehdotuksessa todetaan että julkista tukea on perustellumpaa suunnata perustutkimukseen, sove...

Miksi kirjallisuuspalkinto on kiinnostavampi kuin tiedepalkinto ?

  Kuukausi sitten jaettiin Suomen parhaalle biolääketieteen julkaisulle vuosittain jaettava Medix-palkinto. Sen sai professori Eero Castrenin johtama työryhmä Cell-julkaisusarjan julkaisustaan, joka osoitti uuden toimintamekanismin satojen miljoonien ihmisten käyttämälle masennuslääkkeelle. Ajattelin että tässäpä vasta tiedeuutinen, joka varmasti tullaan julkaisemaan laajalti tärkeimmissä tiedotusvälineissä. Odottelin muutamia päiviä ja tein sitten haun Ylen, Helsingin Sanomien, ja MTV3 uutissivustoilla ja ainoa joka aiheeseen oli tarttunut, oli MTV3, joka julkaisi palkinnosta kahdeksan rivin maininnan nettisivuillaan.   Julkisilla palkinnoilla osoitetaan yhteiskunnan arvostusta palkinnon saajan toimintaa kohtaan. Tiedebarometrin mukaan, noin 2/3 Suomalaisista on kiinnostunut tieteestä ja luottaa tieteen ratkaisevan merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän perusteella kuvittelisi tiedesaavutuksia huomioivien palkintojen kiinnostavan kansalaisia. Palkintojen saaman julkise...