Siirry pääsisältöön

Hallitus vie tulevaisuuden uskon nuorilta tutkijoilta


Monesti esittäessäni huoleni tiederahoituksen ja tiedepolitiikan alennustilasta Suomessa olen päätynyt sanomaan, että omalla tutkimusryhmälläni asiat ovat vielä kohtuullisen hyvin, mutta ennen kaikkea olen huolissani siitä mistä saamme Suomeen seuraavan tutkijasukupolven. Olen käyttänyt esimerkkinä niitä nuoria tutkijoita jotka ovat (aivan oikein) lähteneet Suomesta tekemään ns. Post-doc tutkimusta ulkomaille ajatuksenaan palata sitten Suomeen uusien tietojen ja taitojen kanssa, aivan kuten useat tutkijasukupolvet ennen heitä. Juuri tällä mekanismilla on huolehdittu Suomen tiedemaailman uusiutumisesta, sekä ajatusten että teknologioiden tasolla, ja samalla pidetty huolta kansainvälisten yhteistyöverkostojen laajentumisesta. Tämä hyvän kierre on kuitenkin nyt vakavasti katkeamassa koska yhä useampi ulkomaille lähtenyt tutkija ei enää palaakaan Suomeen sen vuoksi että emme pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä työskentelyolosuhteita: olemme etäällä tieteen metropoleista, senioritutkijoille tarjotut työmahdollisuudet ja varsinkin korkeatasoisen tieteen teon kannalta välttämättömät rahalliset resurssit ovat jatkuvasti jääneet jälkeen kilpailijamaista.


Nyt uutena piirteenä tähän huolestuttavaan kehitykseen on syntynyt väitelleiden tutkijoiden epäusko siihen, että Suomessa olisi tarjolla minkäänlaista tulevaisuutta ammattitutkijana; varsinkaan jos tavoitteena olisi tehdä kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta. Tämän seurauksena ulkomaille lähtemisen tavoitteena, jos sinne lainkaan edes lähdetään, ei olekaan enää paluu takaisin rikastuttamaan Suomen tiede-elämää, vaan ennen kaikkea oman ammattiosaamisensa kasvattaminen siten että olisi kilpailukykyinen hakija alan yritystyöpaikkaan, sattuu se sitten olemaan joko ulko –tai kotimaassa. Vielä useampi jättää koko ulkomaan kierroksen väliin, ja tähtää väitöksen jälkeen suoraan joko yritystehtäviin, tai yliopistojen enenevässä määrin tarjoamiin koordinaattoritehtäviin. Näissä työpaikoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos kaikki lahjakkaimmat nuoret tutkijamme päättävät hylätä akateemisen uran, niin minkä varaan rakennetaan Suomen tieteen uudistuminen ja uudet mullistavat löydökset. Nuorten tutkijoiden tulevaisuuden uskon menetys on siis tämän hallituksen perintö Suomen tiedemaailmalle. Olen varma, että tämänkin kehityksen onnistuu joku ministereistä vääntämään poliittiseksi ansioksi oman urakehityksensä tueksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tieteen yllätyksiä: miten CIP2A nousi yllättäen syöpätutkimuksen kuumaksi nimeksi

Tieteessä harva asia etenee suoraviivaisesti ja usein on nähty että vuosia tutkittu ilmiö paljastaa aivan uuden puolen  ja koko tarina kirjoitetaan uudelleen. Näin kävi tutkimusryhmällemme lempilapsemme, eli CIP2A:n kanssa. Tutkimusryhmämme on jos jostain, niin tunnettu siitä, että löysimme CIP2A:n, syöpää edistävän proteiinin, joka estää kasvuestäjä PP2A:ta 1 . Se oli sen identiteetti. Se oli myös se tarina, jota kiersin kertomassa konferensseissa vuodesta toiseen mutta tämä ei herättänyt suurtakaan yleistä kiinnostusta. Sitten tuli vuosi 2021. Ensin oma tutkimusryhmämme  2   ja heti sen jälkeen Dan Durocherin laboratorio Toronton yliopistosta 3  julkaisi että CIP2A:lla on toinen elämä ja vieläpä sellainen, joka osoittautui kriittiseksi tietynlaisten syöpäsolujen selviytymiselle. Kyse oli soluista, joissa BRCA-geenit ovat mutatoituneet. Nämä geenit liittyvät tietyn tyyppiseen DNA:n korjaukseen, ja kun ne eivät toimi, solut joutuvat pärjäämään vaihtoehtoisi...

Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.   Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa.  Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Kasvuriihiryhmän terveiset tieteelle ja tutkimukselle

Se on varmasti tullut kaikille selväksi, että Suomi tarvitsee kasvua. Kun sitä ei ole näkynyt vuosiin eikä tämänhetkiset politiikan toimetkaan sitä näytä tuovan, on korkeat odotukset asetettu  Orpon hallituksen asettaman ja Risto Murron vetämän Kasvuriihi-hankkeen tuloksilla. Työryhmä luovutti raporttinsa tänään ja se on luettavissa täältä:  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-710-2   Tiede edellä palstan seuraajille ei luulisi tulevan yllätyksenä että olen itse näkökantanani  Kasvuriihi-hankkeeseen painottanut yliopistojen ja tutkijalähtöisen tiederahoituksen tukemisen tärkeyttä kaiken kasvun pohjana ( linkki ). Alla pikaluvulla läpikäydystä raportista tärkeimmät huomiot koskien tiedettä ja tutkimusta    Ehdottomasti positiivista on että yksi kasvutoimenpiteistä on Korkeakoulujen tutkimus ja kehitystoiminnan rahoituksen vahvistaminen (toimenpide 2.5). Itse ehdotuksessa todetaan että julkista tukea on perustellumpaa suunnata perustutkimukseen, sove...