Siirry pääsisältöön

Hallitus vie tulevaisuuden uskon nuorilta tutkijoilta


Monesti esittäessäni huoleni tiederahoituksen ja tiedepolitiikan alennustilasta Suomessa olen päätynyt sanomaan, että omalla tutkimusryhmälläni asiat ovat vielä kohtuullisen hyvin, mutta ennen kaikkea olen huolissani siitä mistä saamme Suomeen seuraavan tutkijasukupolven. Olen käyttänyt esimerkkinä niitä nuoria tutkijoita jotka ovat (aivan oikein) lähteneet Suomesta tekemään ns. Post-doc tutkimusta ulkomaille ajatuksenaan palata sitten Suomeen uusien tietojen ja taitojen kanssa, aivan kuten useat tutkijasukupolvet ennen heitä. Juuri tällä mekanismilla on huolehdittu Suomen tiedemaailman uusiutumisesta, sekä ajatusten että teknologioiden tasolla, ja samalla pidetty huolta kansainvälisten yhteistyöverkostojen laajentumisesta. Tämä hyvän kierre on kuitenkin nyt vakavasti katkeamassa koska yhä useampi ulkomaille lähtenyt tutkija ei enää palaakaan Suomeen sen vuoksi että emme pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä työskentelyolosuhteita: olemme etäällä tieteen metropoleista, senioritutkijoille tarjotut työmahdollisuudet ja varsinkin korkeatasoisen tieteen teon kannalta välttämättömät rahalliset resurssit ovat jatkuvasti jääneet jälkeen kilpailijamaista.


Nyt uutena piirteenä tähän huolestuttavaan kehitykseen on syntynyt väitelleiden tutkijoiden epäusko siihen, että Suomessa olisi tarjolla minkäänlaista tulevaisuutta ammattitutkijana; varsinkaan jos tavoitteena olisi tehdä kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta. Tämän seurauksena ulkomaille lähtemisen tavoitteena, jos sinne lainkaan edes lähdetään, ei olekaan enää paluu takaisin rikastuttamaan Suomen tiede-elämää, vaan ennen kaikkea oman ammattiosaamisensa kasvattaminen siten että olisi kilpailukykyinen hakija alan yritystyöpaikkaan, sattuu se sitten olemaan joko ulko –tai kotimaassa. Vielä useampi jättää koko ulkomaan kierroksen väliin, ja tähtää väitöksen jälkeen suoraan joko yritystehtäviin, tai yliopistojen enenevässä määrin tarjoamiin koordinaattoritehtäviin. Näissä työpaikoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos kaikki lahjakkaimmat nuoret tutkijamme päättävät hylätä akateemisen uran, niin minkä varaan rakennetaan Suomen tieteen uudistuminen ja uudet mullistavat löydökset. Nuorten tutkijoiden tulevaisuuden uskon menetys on siis tämän hallituksen perintö Suomen tiedemaailmalle. Olen varma, että tämänkin kehityksen onnistuu joku ministereistä vääntämään poliittiseksi ansioksi oman urakehityksensä tueksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.   Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa.  Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Kasvuriihiryhmän terveiset tieteelle ja tutkimukselle

Se on varmasti tullut kaikille selväksi, että Suomi tarvitsee kasvua. Kun sitä ei ole näkynyt vuosiin eikä tämänhetkiset politiikan toimetkaan sitä näytä tuovan, on korkeat odotukset asetettu  Orpon hallituksen asettaman ja Risto Murron vetämän Kasvuriihi-hankkeen tuloksilla. Työryhmä luovutti raporttinsa tänään ja se on luettavissa täältä:  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-710-2   Tiede edellä palstan seuraajille ei luulisi tulevan yllätyksenä että olen itse näkökantanani  Kasvuriihi-hankkeeseen painottanut yliopistojen ja tutkijalähtöisen tiederahoituksen tukemisen tärkeyttä kaiken kasvun pohjana ( linkki ). Alla pikaluvulla läpikäydystä raportista tärkeimmät huomiot koskien tiedettä ja tutkimusta    Ehdottomasti positiivista on että yksi kasvutoimenpiteistä on Korkeakoulujen tutkimus ja kehitystoiminnan rahoituksen vahvistaminen (toimenpide 2.5). Itse ehdotuksessa todetaan että julkista tukea on perustellumpaa suunnata perustutkimukseen, sove...

Miksi kirjallisuuspalkinto on kiinnostavampi kuin tiedepalkinto ?

  Kuukausi sitten jaettiin Suomen parhaalle biolääketieteen julkaisulle vuosittain jaettava Medix-palkinto. Sen sai professori Eero Castrenin johtama työryhmä Cell-julkaisusarjan julkaisustaan, joka osoitti uuden toimintamekanismin satojen miljoonien ihmisten käyttämälle masennuslääkkeelle. Ajattelin että tässäpä vasta tiedeuutinen, joka varmasti tullaan julkaisemaan laajalti tärkeimmissä tiedotusvälineissä. Odottelin muutamia päiviä ja tein sitten haun Ylen, Helsingin Sanomien, ja MTV3 uutissivustoilla ja ainoa joka aiheeseen oli tarttunut, oli MTV3, joka julkaisi palkinnosta kahdeksan rivin maininnan nettisivuillaan.   Julkisilla palkinnoilla osoitetaan yhteiskunnan arvostusta palkinnon saajan toimintaa kohtaan. Tiedebarometrin mukaan, noin 2/3 Suomalaisista on kiinnostunut tieteestä ja luottaa tieteen ratkaisevan merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän perusteella kuvittelisi tiedesaavutuksia huomioivien palkintojen kiinnostavan kansalaisia. Palkintojen saaman julkise...