Tiede edellä

Tämän kirjoituksen kimmokkeena on tämän päivän tviitti Suomen Akatemialta siitä miten nyt ihan porukalla mietitään miten AKA rahoitusta hakeneiden vastaukset kestävän kehityksen kysymyksiin AKA hakemuksissa tulee vaikuttamaan tulevaisuuden hakuprosessihin. Pidän kestävää kehitystä erittäin tärkeänä asiana, mutta se että sitä kysytään AKA hakemuksissa on juuri sellainen järjetön OKM:n ajatuspieru johon varmasti saadaan kulumaan paljon kahvia, kokouksia ja virkahenkilöiden työaikaa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mistä AKA rahoituksessa pitäisi olla kyse. Akatemian tehtävä olisi etsiä keinoja siihen miten maksimaalisesti tukea Suomalaisten tutkimusryhmien toimintaedellytyksiä ja sitä kautta nostaa Suomen tieteen tasoa. Keinoja, myös täysin maksuttomiakin olisi, ja juuri niiden miettimiseen toivoisin Akatemian virkahenkilöiden käyttävän kaiken ylijäävän työaikansa tällaisen täysin merkityksettömän puuhailun sijaan. Voin kertoa että tuntemieni tutkijoiden vastaukset jokais...

Howard Hughes, Jr. Time-lehden kannessa heinäkuussa 1948 (lähde Wikipedia Commons) Fritz Juselius, Alfred Kordelin, Emil Aaltonen, Jane ja Aatos Erkko. Tiederahoitus Suomessa pohjautuu hyvin pitkälle edellä mainittujen, ja monien muiden yksityisten lahjoittajien, perustamien säätiöiden rahoitukseen. Tämä on erityisesti tilanne Suomen Akatemian hankerahoituksen jatkuvasti laskiessa ja vähitellen muuttuessa anekdootiksi tutkimusryhmien tutkimuskulujen rahoituksessa. Ilahduttavasti näiden jo etaboloituneiden tieteen yksityisten rahoituslähteiden rinnalle on viime aikoina syntynyt myös uusia rahoituslähteitä, kuten esimerkiksi lasten syöpien tutkimusta tukeva Aamu-säätiö, sekä viimeisenä lääkärikeskus Pulssin perustajan Sakari Alhopuron nimeä kantava säätiö. Se että yhä useampi varakas Suomalainen on päätynyt lahjoittamaan ansaitsemansa omaisuuden tieteellisen tutkimuksen tukemiseksi on, sekä erittäin arvostettavaa, että Suomalaisen tutkimuksen tason kehittämisen kannalta lähes elintä...

Vierasmaalaisten tutkijoiden tavatessa tyypillinen keskusteluaihe on kunkin maan tutkimusolosuhteet ja rahoitus. Valitettavasti joudun kertomaan ulkomaisille kolleegoilleni surullista tarinaa Suomen tiederahoituksen ja tiedepolitiikan tilasta. Tämä tulee melkoisena yllätyksenä lähes kaikille, jotka ovat muodostaneet käsityksensä Suomen tiedeilmastosta 2000-luvulla jolloin meillä vielä oli jotain mistä olla ylpeä. Kuvasinkin yhden tällaisen keskustelun muutama vuosi sitten HS mielipidekirjoituksessa ” Istuin Japanissa muiden oman alani huippututkijoiden kanssa illallispöydässä, ja keskustelu kääntyi tutkimusolosuhteiden vertailuun maiden välillä. Kun oma vuoroni tuli, kerroin, että yliopistot eivät tue merkittävästi tutkimusta vaan Suomen Akatemian projektirahoitus on meillä tieteen perusrahoitusinstrumentti. Kerrottuani sitten juuri hakemani nelivuotisen rahoituksen määrän, jouduin aluksi korjaamaan sen, että tämä ei ollut vuosittainen myöntö, vaan rahoitus koko neljä...

Yliopistolain mukaan y liopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Yliopistojen tehtävien ytimessä on siis tutkimus ja tästä tehtävänannosta johtaen voisi helposti kuvitella, että kaikkien yliopistojen hallinnollisten päätösten kohdalla olisi tarkkaan harkittu sitä mikä on päätöksen vaikutus tutkimusedellytyksille. Käytäntö valitettavasti osoittaa, että asia on useimmiten juuri päinvastoin, ja iso osa yliopistojen toimintakäytäntöihin vaikuttavista päätöksistä tehdään ilman minkäänlaista vakavaa harkintaa niiden vaikutuksesta tutkimukseen. Sen sijaan päätösten vahvimpana ajavana teemana tuntuu olevan se, miten ne helpottavat yliopiston hallinnon työtä, sekä säästävät yliopistojen kustannuksia tutkimusryhmien toimintaedellytysten hinnalla. Jotta tämä jälkimmäinen tulee ymmärrettäväksi, lukijan on hyvä olla tie...

Hallitusohjelman luonnos on nyt julkistettu. Tieteen näkökulmasta ohjelmassa positiivinen pohjavire ja ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen meillä on hallitus joka näyttää uskovan siihen että korkeatasoisen tieteen ja innovaatioiden kautta voidaan parantaa tuottavuutta ja hyvinvointia. Tämä viesti on tärkeämpää kuin mikään yksittäinen rahoituspäätös koska jos tätä seurataan niin silloin tiedepolitiikkaa voidaan muuttaa siihen suuntaan mikä loppujen lopuksi tuo myös resurssit. Rahoitusesityksissä olisin toivonut Suomen Akatemian suoraa tukemista yliopistojen sijaan, mutta jos tiedepolitiikka muuttuu niin että yliopistoille palautuu autonomia, niin silloin on myöskin mahdollista että yliopistot ohjaavat osan uudesta rahoituksesta korkeatasoiseen tieteeseen. Alla esitetyt rakenteelliset muutokset vaatisivat että tiedepolitiikkaa johtaisi siihen keskittyvä ja asiantunteva ministeriö. Jään ikuisena optimistina odottamaan että huomenna julkistettavassa hallituksessa se 19:...