Siirry pääsisältöön

Akatemian rahoitus alkaa olla kuriositeetti biotieteilijöille

Taannoisessa A-studion keskustelussa (http://areena.yle.fi/1-3929871) esitin OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoiselle että oman alani huippututkimusta tekeville tutkimusryhmille Suomen akatemian määrärahat alkavat olla lähinnä kuriositeetti ja että alan tutkimusta pyörittävät yksityiset säätiöt. Lehikoinen ei hyväksynyt näkemystäni ja luonnollisesti virkansa puolesta puolusti akatemian roolia tieteen rahoittajana. Jotta asia ei jäisi väittelyn tasolle niin teetin oman 10-henkisen tutkimusryhmäni rahoituksesta alla olevan kaavion josta asia käy erittäin hyvin ilmi. Vaikka kuulun siihen erittäin onnekkaaseen ja etuoikeutettuun 10%:iin akatemian määrärahan hakijoista jotka saivat viime hausta rahoitusta, akatemian määräraha kattaa noin 12% koko tutkimusryhmäni vuosikuluista. Kun tähän vielä lisätään se että akatemian rahoitushakemuksen tekeminen on keskimäärin työläämpää kuin säätiöiden hakemusten, aikaa haun ja rahoituksen alkamisen välillä kuluu melkein 1,5 vuotta, ja että OKM:n täysin järjettömät kokonaiskustannusmallin säännöt estävät saajaa käyttämstä rahoitusta tutkimuksen edistämisen kannalta optimaalisella tavalla, on selvää että akatemian rahoituksen rooli biolalan huippututkimuksen tukijana on jäämässä hyvin vähäiseksi. Tämä on erittäin huolestuttava huomio kun ottaa huomioon sen että virallinen (mutta kansliapäälikkötasollakin tietämättömyyteen perustuva) mantra kuuluu että Suomen akatemia on Suomalaisen huippututkimuksen tärkein rahoittaja. Kaiken lisäksi, toisin kuin humastinisten tieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikuntien rahoitus, biotieteiden ja terveyden tieteiden toimikuntien rahoitusosuus on merkittävästi pudonnut akatemian sisäisessä rahanjaossa. Kun nämä kaikki syyt laitetaan yhteen ja kilpailijamaissamme akatemian rahoitusta vastaava valtion tutkimusrahoitus on merkittävästi suurempaa niin ei kannata kansliapäälikön eikä hallituksen kauheasti ihmetellä miksi täältä virtaa huipputason biotieteilijöitä ulkomaille tekemään huippututkimusta säädyllisissä olosuhteissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tieteen yllätyksiä: miten CIP2A nousi yllättäen syöpätutkimuksen kuumaksi nimeksi

Tieteessä harva asia etenee suoraviivaisesti ja usein on nähty että vuosia tutkittu ilmiö paljastaa aivan uuden puolen  ja koko tarina kirjoitetaan uudelleen. Näin kävi tutkimusryhmällemme lempilapsemme, eli CIP2A:n kanssa. Tutkimusryhmämme on jos jostain, niin tunnettu siitä, että löysimme CIP2A:n, syöpää edistävän proteiinin, joka estää kasvuestäjä PP2A:ta 1 . Se oli sen identiteetti. Se oli myös se tarina, jota kiersin kertomassa konferensseissa vuodesta toiseen mutta tämä ei herättänyt suurtakaan yleistä kiinnostusta. Sitten tuli vuosi 2021. Ensin oma tutkimusryhmämme  2   ja heti sen jälkeen Dan Durocherin laboratorio Toronton yliopistosta 3  julkaisi että CIP2A:lla on toinen elämä ja vieläpä sellainen, joka osoittautui kriittiseksi tietynlaisten syöpäsolujen selviytymiselle. Kyse oli soluista, joissa BRCA-geenit ovat mutatoituneet. Nämä geenit liittyvät tietyn tyyppiseen DNA:n korjaukseen, ja kun ne eivät toimi, solut joutuvat pärjäämään vaihtoehtoisi...

Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.   Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa.  Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Ensimmäinen aamu sen jälkeen kun menetin tieteentekijänä lopullisesti uskoni Suomeen.

Eiliset uutiset  tieteen rahoituksesta leikkaamisesta  olivat henkisesti niin kylmä rätti vastoin kasvoja että ei ole oikeastaan väliä enää vaikka juuri nämä leikkaukset peruttaisiinkin. Ilman perhettä  muuttaisin   niiden seurauksena välittömästi  ulkomaille  tekemään tiedettä    enkä katsoisi hetkeäkään taakseni. Jos ainoa syy joka pitää professorit Suomessa on perhe, voidaan miettiä mille tämän maan tulevaisuus on rakennettu.    Omalla kohdallani tämä  tapahtuma  tulee pysyvästi muuttamaan sitä kuinka sitoutunut olen työhöni ja siihen miten työni kautta voisin mahdollisesti tukea yhteiskuntaa. Jos hallituksella on oikeus hallita maata täysin itsekkäiden tarkoitusperien  kautta, välittämättä lainkaan siitä onko päätökset yhteiskunnan etujen mukaisia, käytän tästä eteenpäin itsekin tätä oikeutta. Olen myös täysin menettänyt uskoni rakentavaan dialogiin tai siihen että hallitus kuuntelisi tieteentekijöiden näkemyksiä siitä...