Taannoisessa A-studion keskustelussa (http://areena.yle.fi/1-3929871) esitin OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoiselle että oman alani huippututkimusta tekeville tutkimusryhmille Suomen akatemian määrärahat alkavat olla lähinnä kuriositeetti ja että alan tutkimusta pyörittävät yksityiset säätiöt. Lehikoinen ei hyväksynyt näkemystäni ja luonnollisesti virkansa puolesta puolusti akatemian roolia tieteen rahoittajana. Jotta asia ei jäisi väittelyn tasolle niin teetin oman 10-henkisen tutkimusryhmäni rahoituksesta alla olevan kaavion josta asia käy erittäin hyvin ilmi. Vaikka kuulun siihen erittäin onnekkaaseen ja etuoikeutettuun 10%:iin akatemian määrärahan hakijoista jotka saivat viime hausta rahoitusta, akatemian määräraha kattaa noin 12% koko tutkimusryhmäni vuosikuluista. Kun tähän vielä lisätään se että akatemian rahoitushakemuksen tekeminen on keskimäärin työläämpää kuin säätiöiden hakemusten, aikaa haun ja rahoituksen alkamisen välillä kuluu melkein 1,5 vuotta, ja että OKM:n täysin järjettömät kokonaiskustannusmallin säännöt estävät saajaa käyttämstä rahoitusta tutkimuksen edistämisen kannalta optimaalisella tavalla, on selvää että akatemian rahoituksen rooli biolalan huippututkimuksen tukijana on jäämässä hyvin vähäiseksi. Tämä on erittäin huolestuttava huomio kun ottaa huomioon sen että virallinen (mutta kansliapäälikkötasollakin tietämättömyyteen perustuva) mantra kuuluu että Suomen akatemia on Suomalaisen huippututkimuksen tärkein rahoittaja. Kaiken lisäksi, toisin kuin humastinisten tieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikuntien rahoitus, biotieteiden ja terveyden tieteiden toimikuntien rahoitusosuus on merkittävästi pudonnut akatemian sisäisessä rahanjaossa. Kun nämä kaikki syyt laitetaan yhteen ja kilpailijamaissamme akatemian rahoitusta vastaava valtion tutkimusrahoitus on merkittävästi suurempaa niin ei kannata kansliapäälikön eikä hallituksen kauheasti ihmetellä miksi täältä virtaa huipputason biotieteilijöitä ulkomaille tekemään huippututkimusta säädyllisissä olosuhteissa.
Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin ( open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe ) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa. Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa. Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailu...

Kommentit
Lähetä kommentti