Taannoisessa A-studion keskustelussa (http://areena.yle.fi/1-3929871) esitin OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoiselle että oman alani huippututkimusta tekeville tutkimusryhmille Suomen akatemian määrärahat alkavat olla lähinnä kuriositeetti ja että alan tutkimusta pyörittävät yksityiset säätiöt. Lehikoinen ei hyväksynyt näkemystäni ja luonnollisesti virkansa puolesta puolusti akatemian roolia tieteen rahoittajana. Jotta asia ei jäisi väittelyn tasolle niin teetin oman 10-henkisen tutkimusryhmäni rahoituksesta alla olevan kaavion josta asia käy erittäin hyvin ilmi. Vaikka kuulun siihen erittäin onnekkaaseen ja etuoikeutettuun 10%:iin akatemian määrärahan hakijoista jotka saivat viime hausta rahoitusta, akatemian määräraha kattaa noin 12% koko tutkimusryhmäni vuosikuluista. Kun tähän vielä lisätään se että akatemian rahoitushakemuksen tekeminen on keskimäärin työläämpää kuin säätiöiden hakemusten, aikaa haun ja rahoituksen alkamisen välillä kuluu melkein 1,5 vuotta, ja että OKM:n täysin järjettömät kokonaiskustannusmallin säännöt estävät saajaa käyttämstä rahoitusta tutkimuksen edistämisen kannalta optimaalisella tavalla, on selvää että akatemian rahoituksen rooli biolalan huippututkimuksen tukijana on jäämässä hyvin vähäiseksi. Tämä on erittäin huolestuttava huomio kun ottaa huomioon sen että virallinen (mutta kansliapäälikkötasollakin tietämättömyyteen perustuva) mantra kuuluu että Suomen akatemia on Suomalaisen huippututkimuksen tärkein rahoittaja. Kaiken lisäksi, toisin kuin humastinisten tieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikuntien rahoitus, biotieteiden ja terveyden tieteiden toimikuntien rahoitusosuus on merkittävästi pudonnut akatemian sisäisessä rahanjaossa. Kun nämä kaikki syyt laitetaan yhteen ja kilpailijamaissamme akatemian rahoitusta vastaava valtion tutkimusrahoitus on merkittävästi suurempaa niin ei kannata kansliapäälikön eikä hallituksen kauheasti ihmetellä miksi täältä virtaa huipputason biotieteilijöitä ulkomaille tekemään huippututkimusta säädyllisissä olosuhteissa.
Tieteessä harva asia etenee suoraviivaisesti ja usein on nähty että vuosia tutkittu ilmiö paljastaa aivan uuden puolen ja koko tarina kirjoitetaan uudelleen. Näin kävi tutkimusryhmällemme lempilapsemme, eli CIP2A:n kanssa. Tutkimusryhmämme on jos jostain, niin tunnettu siitä, että löysimme CIP2A:n, syöpää edistävän proteiinin, joka estää kasvuestäjä PP2A:ta 1 . Se oli sen identiteetti. Se oli myös se tarina, jota kiersin kertomassa konferensseissa vuodesta toiseen mutta tämä ei herättänyt suurtakaan yleistä kiinnostusta. Sitten tuli vuosi 2021. Ensin oma tutkimusryhmämme 2 ja heti sen jälkeen Dan Durocherin laboratorio Toronton yliopistosta 3 julkaisi että CIP2A:lla on toinen elämä ja vieläpä sellainen, joka osoittautui kriittiseksi tietynlaisten syöpäsolujen selviytymiselle. Kyse oli soluista, joissa BRCA-geenit ovat mutatoituneet. Nämä geenit liittyvät tietyn tyyppiseen DNA:n korjaukseen, ja kun ne eivät toimi, solut joutuvat pärjäämään vaihtoehtoisi...

Kommentit
Lähetä kommentti