Tiede edellä

Eilen kello 14.18 päättyi yksi tähänastisen urani kovimmista työrupeamista, kun Suomen Akatemian huippuyksikköhakemuskonsortiomme johtajana sain lähettää hakemuksemme arvioitavaksi. Alla mietteitä tästä rupeamasta ja myös itse hankkeesta.  Käytän tässä kirjoituksessa  konsortiostamme  nimitystä huippuyksikkö koska  vaikka  vasta asiantuntijapaneeli t  ja Suomen  A katemia päättää tuleeko meistä Suomen  A katemian huippuyksikkö ,  se miten toimimme yhdessä ja minkälaisen projektisuunnitelman saimme  a ikaiseksi  todisti  ainakin minulle että olemme huippuyksikkö. Mitä tällai sen lopullisen 20-sivun tutkimussuunnitelman   ja hakemuksen  aikaansaaminen on sitten vaatinut.  Se on vaatinut satoja   S lack viestejä akselilla Turku-Helsinki-Houtskari-Pelkosenniemi-Kemijärvi, viikottaisia  aamu Z oom - palavereja, kahdenkeskeisiä konseptin hiomis - palavereja, graafikon kanssa hiottuja kuvia, ja kaikki tämä ilm...

Tämän aamun uutinen   tiede- ja k ulttuuriministeri Annika Saarikon siirtymisestä valtiovarainministeriksi herättää kysymyksen kuka on   hallituksen  seuraava tied e-   ja kulttuuriministeri. Odotukset seuraavalle tied e-   ja kulttuuriministerille eivät ole järin korkealla jos mittatikkuna käytetään kahden edeltäjän saavutuksia tiedepolitiikan saralla.   Mutta voisiko kuitenkin olla, että  kolmannella yrittämällä  saisimme  tiedeministerin ,  joka tekeekin jotain tieteentekemisen edellytysten eteen?   J o se ,   että tuleva tied e ministeri edes mainitsisi tieteentekemisen ongelmat , tai halunsa tehdä jotain niiden poistamiseksi   yhdessäkin   julkisessa  ulostulossa on olisi jo merkittävä saavutus   Suomalaisten  tied e ministeri e n   lyhyessä mutta tähän asti mitättömässä historiassa .   Kuten olen aiemminkin esittänyt (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007745841.html), niin o ma tärkein...

Eiliset uutiset  tieteen rahoituksesta leikkaamisesta  olivat henkisesti niin kylmä rätti vastoin kasvoja että ei ole oikeastaan väliä enää vaikka juuri nämä leikkaukset peruttaisiinkin. Ilman perhettä  muuttaisin   niiden seurauksena välittömästi  ulkomaille  tekemään tiedettä    enkä katsoisi hetkeäkään taakseni. Jos ainoa syy joka pitää professorit Suomessa on perhe, voidaan miettiä mille tämän maan tulevaisuus on rakennettu.    Omalla kohdallani tämä  tapahtuma  tulee pysyvästi muuttamaan sitä kuinka sitoutunut olen työhöni ja siihen miten työni kautta voisin mahdollisesti tukea yhteiskuntaa. Jos hallituksella on oikeus hallita maata täysin itsekkäiden tarkoitusperien  kautta, välittämättä lainkaan siitä onko päätökset yhteiskunnan etujen mukaisia, käytän tästä eteenpäin itsekin tätä oikeutta. Olen myös täysin menettänyt uskoni rakentavaan dialogiin tai siihen että hallitus kuuntelisi tieteentekijöiden näkemyksiä siitä...

Hei Jukka,      En halua julkaista tätä omalla nimelläni, mutta jos kirjoittaisin jatkon tuolle Tiede edellä sivuilla jakamallesi Howyn blogitekstille (https://blogi.professoriliitto.fi/howy-jacobs/), olisi se tällainen: Tulen töistä. Keitän kattilallisen kurpitsakeittoa, vien koiran ulos, laitan lapset nukkumaan ja istun alas kirjoittamaan tutkimussuunnitelmaani. Tarjolla olisi 3000 euron suuruinen puhdeapuraha maakuntani kulttuurirahastosta. En pysähdy ajattelemaan summaan suuruutta, sillä pelkään että se saa minut apeaksi. Ajattelen mieluummin kaikkea sitä, mitä sillä rahalla voisin tehdä, nyt kun tieteestä on tullut minulle rakas harrastus. Olin jo lapsena tällainen, rakastin syksyisin annettujen uusien koulukirjojen tuoksua ja kirjoitin kaverikirjaan harrastuksen kohdalle: koulu.  En koskaan unelmoinut saavutuksista, mutta halusin jo silloin haastaa itseni ja paloin itsevarmana kaikelle uuden oppimiselle.       Väitöskirja-aikani oli ensin he...

We all love our own data and suffer when incompetent, biased, and hostile peer reviewers (our colleagues = us) don´t recognize the novelty and importance of the work we have invested our resources and hopes. Sometimes it happens that reviewers actually are right and their criticism is (almost) fully warranted, but unfortunately more than often we face comments that genuinely are not justified. Here are the ones I find most annoying. Certainly hope I never get ever caught from using them myself.   -         I did not have time to read it but after the third reminder by the editor I spit out my  ­­ criticism based on the abstract to show that I’m critical -         T hey don’t cite my work  so here is my  punishment,  -         I don’t have time to read this ,  but  authors are not from the field,  so I don’t like it  -    ...

Tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistiin todella kattava ja hienon kriittinen artikkeli Finngen projektista (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006623764.html). Itse olen ollut epäileväinen hankkeen suhteen alusta asti, ja erityisesti siksi että genomidatan potentiaali sairauksien parantamisessa, eli lupaukset joilla Finngeniä markkinoidaan, on jo tähän mennessä osoitettu hyvin rajalliseksi. Onkin erityisen kummallista, että  Finngen käyttää samaa retoriikkaa jota Yhdysvalloissa käytettiin 20 vuotta sitten genomitiedon autuaaksi  Kuvakaappaus USA:n senaatin kuulemisraportista vuodelta 2001 t ekevistä vaikutuksis ta, vaikka tämänhetkinen tutkimus on menossa jo täysin vastakkaiseen suuntaan. Viimeisten vuosien aikana on julkaistu suuri määrä erittäin laajoja ns. genomiproteomiikka-analyysejä eri taudeista, ja yhteenvetona näiden julkaisuiden lopputulema on ollut se miten vähän geenit loppujen lopuksi minkään taudin luonteesta kertovat. Esimerkiksi syövässä tietyn tyyppisten...

Tämän kirjoituksen kimmokkeena on tämän päivän tviitti Suomen Akatemialta siitä miten nyt ihan porukalla mietitään miten AKA rahoitusta hakeneiden vastaukset kestävän kehityksen kysymyksiin AKA hakemuksissa tulee vaikuttamaan tulevaisuuden hakuprosessihin. Pidän kestävää kehitystä erittäin tärkeänä asiana, mutta se että sitä kysytään AKA hakemuksissa on juuri sellainen järjetön OKM:n ajatuspieru johon varmasti saadaan kulumaan paljon kahvia, kokouksia ja virkahenkilöiden työaikaa, mutta jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mistä AKA rahoituksessa pitäisi olla kyse. Akatemian tehtävä olisi etsiä keinoja siihen miten maksimaalisesti tukea Suomalaisten tutkimusryhmien toimintaedellytyksiä ja sitä kautta nostaa Suomen tieteen tasoa. Keinoja, myös täysin maksuttomiakin olisi, ja juuri niiden miettimiseen toivoisin Akatemian virkahenkilöiden käyttävän kaiken ylijäävän työaikansa tällaisen täysin merkityksettömän puuhailun sijaan. Voin kertoa että tuntemieni tutkijoiden vastaukset jokais...