Tiede edellä

Monesti esittäessäni huoleni tiederahoituksen ja tiedepolitiikan alennustilasta Suomessa olen päätynyt sanomaan, että omalla tutkimusryhmälläni asiat ovat vielä kohtuullisen hyvin, mutta ennen kaikkea olen huolissani siitä mistä saamme Suomeen seuraavan tutkijasukupolven. Olen käyttänyt esimerkkinä niitä nuoria tutkijoita jotka ovat (aivan oikein) lähteneet Suomesta tekemään ns. Post-doc tutkimusta ulkomaille ajatuksenaan palata sitten Suomeen uusien tietojen ja taitojen kanssa, aivan kuten useat tutkijasukupolvet ennen heitä. Juuri tällä mekanismilla on huolehdittu Suomen tiedemaailman uusiutumisesta, sekä ajatusten että teknologioiden tasolla, ja samalla pidetty huolta kansainvälisten yhteistyöverkostojen laajentumisesta. Tämä hyvän kierre on kuitenkin nyt vakavasti katkeamassa koska yhä useampi ulkomaille lähtenyt tutkija ei enää palaakaan Suomeen sen vuoksi että emme pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä työskentelyolosuhteita: olemme etäällä tieteen metropoleista, senioritutkijoille...

Viime päivien uutiset eduskunnan vierailijalistoista herättää kieltämättä kysymyksen poliittisen vaikuttamisen avoimuudesta Suomessa. Suomen Kuvalehdessä (numero 41/ 2017) esitetyt vierailijatiedot toivat esiin myös erään tiedepolitiikan ja   tiedevaikuttamisen   kannalta huolestuttavan tiedon . Analyysissä joka on tehty 500:sta eduskunnassa eniten käyneistä   vierailijoista, koulutus ja tutkimus muodostaa ryhmän   jolla on vähiten vierailuja eduskunnassa. Verrattuna esimerkiksi julkishallinnon ( 731 vierailua), tai elinkeinoelämän järjestöjen (364 vierailua)   edustajiin,   koulutusta tai tutkimusta edustavien   vierailuja oli vain 114 kappaletta. Näiden numeroiden valossa ei ehkä olekaan niin yllättävää miksi nykypäättäjillä ei riitä ymmärrystä koulutuksen ja tutkimuksen merkityksestä yhteiskunnallemme, varsinkin kun hyvin harvalla kansanedustajalla on mitään omakohtaista kokemusta   tiedemaailmasta. Omakohtaisesti olen tämän kokenut vierailu...

Matkalla kotiin Amerikan syöpäjärjestöjen (AACR) kokouksesta, jossa 21 000 alan asiantuntijaa kokousti viiden päivän ajan, tulin miettineeksi että mitä tämä kaikki tuottaa ? Osaltaan vastaus on selvä: kokouksessakin esiteltiin lukemattomia uusia hoitotuloksia jotka perustuvat vain ja ainoastaan perustutkimuksen kautta hankittuun tietoon syövän molekylaarisista mekanismeista. Mutta 21 000 tutkijan tietotaitojen törmäyttämisestä, sekä tieteestä yleisestikin, saadaan myös mittaamaton määrä hyötyjä joiden mittaaminen ei ole niin yksiselkoista. Selkeitä osoituksia tieteen tuloksellisuudesta on kyselty viime aikoina myöskin Suomessa, varsinkin opetusministeri Grahn-Laasosen (Kok.) suulla. Ministeri on ilmaissut asian siten että koneesta pitäisi saada enemmän irti, eli hänen mielestään valtio ei saa rahoitukselleen kuranttia vastinetta. Tämän ajattelutavan taustoja voi jotenkin ymmärtää jos ajattelu perustuu Kokoomustyyliseen kvartaaliajatukseen , jolloin joka hetkenä pitää pystyä osoitt...