Suomen Akatemian vapaasti haettavissa oleva Kipinä tutkimusrahoitus kaksinkertaistettava

Viime viikon lopulla oli mielenkiintoinen tiedevaikuttamisen mahdollisuus kun torstaina vietin 2,5 tuntia Puheenaihe podcastin (open.spotify.com/show/4mzphUue58CGISjLR6eCfe) Rami Kurimon vieraana aiheena julkinen tiederahoitus. Laitan linkin podcast jaksoon kun tulee ulos tammikuussa.  

Perjantaina sitten oli vuorossa paneelikeskusteluun osallistuminen akateemikko Martti Koskenniemen ja professori Anu Koivusen  koolle kutsumassa tutkijaseminaarissa "Miten turvaamme akateemisen vapauden Suomessa?" jossa pohditttin akateemisen vapauden tilaa ja sen turvaamista Suomessa. 

Näiden pohjalta olin pohtinutkin summeeraavani ajatukseni noista tilaisuuksista tänne blogiin, mutta sitten tulikin vielä sunnuntaina opetusministeri Adlercreutzin LinkedIN päivitys jossa hän  ihaili Singaporen menestystä, mutta mitä ilmeisimmin ei ollut tietoinen siitä miten juuri Singapore on malliesimerkki siitä miten tieteeseen ja tiederahoitukseen panostaminen nostaa maan kilpailukykyä (https://www.linkedin.com/posts/andersatz_maakuva-suomi-kilpailukyky-activity-7400913645448114176-Neuq). Ministerin pyydettyä kommenttini pohjalta minulta yhteenvetoa siitä mitä ehdottaisin tehtäväksi Suomessa niin alla vastaukseni hänelle. Tämä samalla myös yhteenveto koko loppuviikon tiedevaikuttamisen tärkeimmistä viesteistäni. 

Ilman tutkimusrahoitusta ei voi ostaa näitäkään
tutkimukselle välttämättömiä tarvikkeita  

Taustaa: 

1. Kuten hallituksen viimeisimmässä budjettilausunossa toteatte niin ”Tutkitun tiedon mukaan julkisen rahoituksen vaikutus on suurin, kun se kohdistetaan perustutkimukseen”

2. 10-henkisen perustutkimusryhmän vuosibudjetti on noin 600 000- miljoona euroa mukaan lukien palkat ja jatkuvasti nousevat tutkimusmateriaalikulut. Jos tätä rahoitusta ei ole, niin ei myöskään pysty tekemään kv. tason tiedettä. Perustutkimuksen taso on siten lähes suoraan riippuvainen tutkijan tai tutkimusryhmän käytettävissä olevista tutkimuksen kuluihin tarkoitetusta rahoituksesta. 

3. Suomen akatemian vapaasti haettavissa tutkimusmäärärahoista tutkijan/tutkimusryhmän käyttöön jää vuosittain noin 90 000€ kun se esimerkiksi Hollannissa on 300 000€. Suomessa kokeellinen tiede onkin säätiörahoituksen varassa. Syy Suomen tieteen tason pysähtyneisyydestä ei siis löydy ekosysteemeistä, profiloinneista, verkostoitumisesta, kansainvälisyydestä tai minkään vastaavan puutteista, vaan yksinkertaisesti tutkijoiden tasolla olevan rahan puutteesta. 

4. Suomessa kansainvälisesti täysin poikkeava yliopistojen rahoitusmalli, joka painottaa erittäin vahvasti tutkintoja, eikä siitä löydy juuri lainkaan tieteen laadusta palkitsevia elementtejä. Tutkijoiden joukossa on käytännössä yksimielinen näkemys, että rahoitusmallilla erittäin vahingollinen vaikutus tieteen tekemisen edellytyksiin ja yliopistojen tieteelliseen kilpailukykyyn. 

 

 Toimenpiteet: 

1. Välittömästi Suomen Akatemian vapaasti haettavissa olevan Kipinä tutkimusrahoituksen määrän kaksinkertaistaminen. Lisäksi rahoituksesta poistettavaa ehto, että yliopistot saavat yleiskustannuspalautusta vain palkkakuluista koska tämä rajoittaa merkittävästi tutkimusryhmän autonomiaa käyttää rahoitusta juuri tutkimuksen edun kannalta parhaimmalla tavalla. Ehdon poistamisella ei olisi mitään negatiivista vaikutusta yliopistojen tai valtion budjettiin. 

2. Seuraavan viiden vuoden aikana yliopistojen rahoitusmallin täydellinen muuttaminen siten että valtaosa rahoituksesta tulee aitona perusrahoituksena ja mallista poistuu kansainvälisesti täysin poikkeava painotus tutkintoihin. 

 

Rahoitus: 

1. Kun TKI rahoitusta on parlamentaarisesti päätetty lisätä vuosittain 280 miljoonaa euroa, ei perustutkimus saa tästä rahasta perusrahoitukseensa lähes mitään. Sen sijaan Business Finlandin rajusti kasvava rahoitus ylittää vuonna 2027 kaikkien Suomen yliopistojen perusrahoituksen yhteenlaskettuna. Siten alkaen ensi budjetista TKI rahoituksen painotusta tulee muuttaa niin että merkittävästi suurempi osa vuosittaisesta 280 miljoonan lisärahoituksesta TKI:hin ohjataan TKI ketjun alkupäähän, eli sinne missä  “Tutkitun tiedon mukaan julkisen rahoituksen vaikutus on suurin”. Käytännössä tämä tarkoittaa tutkimusrahoitusta yliopistojen perusrahoitukseen ja yllä mainittua Suomen Akatemian Kipinä rahoituksen kaksinkertaistamista. Kipinä rahoitukseen voidaan siirtää myös Suomen Akatemian sisällä rahoitusta Ahjo ja Käänne rahoituksista sekä Lippulaivarahoituksesta. 

 

2. Yliopistojen rahoitusmallin muuttaminen on budjettineutraali toimenpide valtiolle. 

 

Tässä siis yksinkertaiset, budjettineutraalit (TKI rahoitus on olemassa) ja opetusministerin vallassa olevat toimenpide-ehdotukset joilla olisi merkittävä vaikutus tieteen tasoon Suomessa ja sitä kautta Suomen kilpailukykyyn ja houkuttelevuuteen Singaporen esimerkin rohkaisemana. 

 

Olen käytettävissä jos näitä ajatuksia halutaan ministeriössä työstää eteenpäin ja ehdottaisin että asian ympärille koottaisiin pyöreän pöydän keskusteluryhmä, jossa edustajana olisivat lähinnä maamme korkeatasoisinta tiedettä tekevät tutkijat.