Upeat tulevat ylioppilaat, arvoisa opetushenkilökunta, omaiset ja ystävät.
Tänään teille tulevat ylioppilaat annetaan käteenne A4 kokoinen paperi jonka eteen olette tehneet töitä siitä lähtien kun astuitte ensimmäisenä päivänä ala-astekoulunne luokkaan. Se että kohta seisotte tässä lavalla vastaanottamassa todistuksenne ja sen jälkeen painatte valkolakin päähänne ylioppilaaksi tulon merkiksi, on siis tulosta todella määrätietoisesta työstänne tavoitteen eteen, ja saavutuksesta, joka seuraa teitä loppuelämänne ja jota kukaan koskaan ei teiltä voi pois ottaa. Olkaa siis aidosti ylpeitä itsestänne riippumatta siitä mitä kirjaimia siinä paperissa on, ja se että juhlitte tänään itseänne rehellisesti ylpeänä siitä mitä olette saavuttaneet tarkoittaa myös sitä, että osaatte itse arvostaa saavutustanne.
Tähän valinnanvapauteen ja opintojen optimointiin liittyy mielessäni myös riskejä. Tärkein näistä on huoli lukio-opintojen yleissivistävyyden vähenemisestä. Suomalaisen yhteiskunnan kehitys siitä mitä olimme sata vuotta sitten, ja mitä tulemme olemaan 100 vuoden päästä perustuu oman näkemykseni mukaan hyvin vahvasti tietoon ja tieteeseen. Tiedon oikea käyttö Helsingin yliopiston kirkkohistorian professorin Tuomas Heikkilän sanoin taas vaatii laaja-alaista sivistystä. Olisikin siis syytä pohtia miten varmistetaan se että lukio edelleenkin tarjoaisi kaikille nuorille riittävän laaja-alaisen sivistyksen jonka päälle jatko-opinnot rakennetaan. Teille nuorille sanoisin että paras keino vaikuttaa tähän on lukeminen. Lukekaa uutisia, lukekaa kirjoja, lukekaa ihan mitä vain, lukeminen kannattaa aina. Valinnaisuuteen liittyy myös uhka yhteisöllisyyden vähenemisestä lukio-opiskelujen aikana. Kukaan ei pärjää ilman ystäviä tai ryhmää johon tuntee kuuluvansa ja siihen että uudet lukio-opiskelijat kokisivat olevansa osa yhteisöä kannattaa mielestäni panostaa entistä enemmän.
Itse olen C:n ylioppilas jolle yläasteen ranskan opettaja sanoi että sinusta ei koskaan tule mitään. Siihen nähden sitä, että olen toiminut kohta 15 vuotta Turun yliopiston syöpäbiologian professorina, voisi joku sanoa ihmeeksi. Mutta ihmeitä ei tapahdu, vaan selityksenä on 5 kuukauden pääsykoelukeminen yliopiston kellarin lukusalissa, 5 päivää viikossa, 8 tuntia päivässä, niin että osasin biologian kirjasta jopa kuvatekstit ulkoa. Tutkijana se on tarkoittanut kovaa ja määrätietoista työn tekoa aina tähän päivään asti. Siten voinkin sanoa, että teidän lähtökohdistanne melkein kaikki on mahdollista, jos vain on riittävästi motivaatiota, ja on valmis työskentelemään saavuttaakseen tavoitteensa. Olettekin varmasti oppineet niin opinnoissanne, että urheilulinjalaiset urheilussa, että kova työn teko ja sitkeys ovat avaimia menestykseen, ja se oppi ei tule koskaan vanhenemaan. Eli saavuttaaksenne elämässänne haluamianne asioita tästä eteenkin päin, on teidän oltava valmiita työskentelemään sen eteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken täytyy tapahtua tässä ja nyt, ja että unelmien saavuttamiseksi kannattaisi uhrata hyvinvointinsa. Pitäkää siis itsestänne huolta, maailma ei tule valmiiksi huomenna eikä seuraavallakaan viikolla, ja paras tapa varmistaa, että on mukana rakentamassa parempaa tulevaisuutta itselleen ja muille on pitää itsestään huolta niin henkisesti kuin fyysisesti. Se että valmistuuko opinnoista ennätysajassa, tai mitä jatko-opintojen arvosanat ovat, eivät pitkässä juoksussa ole niitä asioita jotka ratkaisevat sinun tulevaisuutesi. Siteeraan tässä myös Nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosolaa, joka hiljattain kirjoitti että nuorten on turha stressata siitä löytyykö töitä. Suomessa on tulevaisuudessa niin vähän nuoria että teidät kaikki halutaan rakentamaan tätä yhteiskuntaa
Tänään juhlitaan mutta samalla myös siirtyvät ajatukset viimeistään nyt kysymykseen mitä seuraavaksi. Osalle teistä suunta ja tavoite on jo aivan selvä, mutta uskon että moni vielä pohtii mielessään uravaihtoehtoja. Paras neuvoni teille on, että seuratkaa vaistojanne, mutta pitäkää myös mieli avoinna sille että voitte löytää opintopolun jonka ette tienneet olevan niin mielenkiintoinen että siitä voi kasvaa se juuri teidän oma alanne. Omalla kohdallani tällainen esimerkki olisi voinut olla kemia. Minulle oli selvää, että haluan luonnontieteiden alan tutkijaksi, ja vaikka kemia kuului lempiaineisiini lukiossa, en koskaan edes ajatellut että lähtisin lukemaan kemiaa. Urani aikana olen kuitenkin oppinut arvostamaan että kemiaa on kaikkialla, niin lääkkeissä, kännyköiden osissa, ympäristönsuojelussa, ruoassa. Kemianopinnot olisivat mahdollistaneet kaikki nämä suuntausvaihtoehdot. Täällä Turussa kemiaa voi lukea ammattikorkeakoulussa ja kahdessa yliopistossamme, joten ne jotka ovat hoitaneet ruotsin opintonsa kunnialla, voivat nauttia vieläkin suuremmasta valinnanvapaudesta. Tämä oli vain yksi esimerkki mutta miettikää sitä esimerkkinä siitä miten mikä tahansa koulutus voi antaa pohjan hyvinkin laajoille mahdollisuuksille seurata omia intohimojaan ja luoda juuri itselleen sopivan näköisen työuran.
Työelämä voikin parhaimmillaan olla hyvinkin mielenkiintoista ja palkitsevaa, ja itse olen onnellisessa tilanteessa että oma työni tieteentekijänä on juuri sitä. Mutta työ ei takaa onnellisuutta, vaan siihen kuuluu niin paljon muutakin kuten ystävät, perhe ja muut merkitykselliset asiat elämässä, joten jos johonkin, niin niihin kannattaa panostaa läpi elämän.
Vielä kerran todella lämpimät onnittelut teille upeat nuoret ja onnea ja menestystä elämäänne.
