Lääkekehitys on yksi globaalisti merkittävimmistä kasvualoista. Suomessa kehitetään kuitenkin merkittävästi vähemmän uusia lääkkeitä kuin muissa vertailukelpoisissa maissa ja muissa pohjoismaissa. Kilpailijamaissa tämä ongelma on ratkaistu perustamalla yritysmäisesti toimivia lääkekehityskeskuksia, jotka toimivat lääkeaihoiden tuotteistajina yliopistojen ja varsinaisten lääkeyritysten välimaastossa. Suomen hallitus päättikin kehysriihessä, Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoiman asiantuntijaryhmän yksimielisen esityksen perusteella, kohdentaa 11 miljoonaa euroa kansallisen lääkekehityskeskuksen perustamiseen, ja ensimmäisten 4 vuoden toimintaan. Ratkaisevaa sille, tuleeko rahoitus hyödyttämään kansantaloutta, onkin nyt se, että malttaako yliopistokeskukset yhdessä sopia keskuksen perustamisesta asiantuntijuuteen nojaten.
Tuotteistaminen on lääkekehityskeskuksen toiminnan ydin. Toisin kuin muut terveysalan kasvustrategiaan liittyvät keskukset, kuten Syöpäkeskus, Neurokeskus ja Genomikeskus, lääkekehityskeskus ei ole tutkimusta, vaan tuotteistamista varten. Asiantuntijatyöryhmän kansainväliseen malliin perustuvan esityksen mukaan keskus tekisi kiinteää yhteistyötä yliopistojen kanssa, mutta hallinnollisesti toimisi yliopistoista itsenäisenä yksikkönä, ja siten keskuksessa työskentelevillä ei myöskään olisi akateemisia velvoitteita. Toinen tärkeä eroavaisuus on se, että lääkekehityskeskuksen esitettiin toimivan keskitetysti yhdellä paikkakunnalla. Myös kaikki menestyksellisesti kilpailijamaissa toimivat vastaavat keskukset operoivat keskitetyn sijainnin mallilla. Vaikka keskuksen varsinainen toiminta keskittyy fyysisesti yhteen paikkaan, sen palvelut ovat avoinna kaikille Suomessa toimiville tutkimuslaitoksille ja näiden tutkijoiden löydösten tuotteistamiseen. Lääkekehityskeskus on siten aidosti kansallinen hanke, joka hyödyttää kaikki suomalaisia tutkimuslaitoksia niiden lääkekeksintöjen eteenpäin jalostamisessa. Kansainvälisesti paras esimerkki tästä lähestymistavasta tulee Kanadasta, jossa Vancouverissa toimiva kansallinen lääkekehityskeskus palvelee tutkijoita 9:stä eri yliopistosta ympäri Kanadaa, jossa välimatkat yliopistojen välillä ovat merkittävästi pidemmät kuin Suomessa.
Lääkekehityskeskuksen tehtävänä on varmistaa veronmaksajien edut siten että julkisella ja yksityisellä rahoituksella perustutkimuksesta saadut arvokkaat löydökset siirtyisivät mahdollisimman tehokkaasti kaupallisesti hyödynnettäväksi tuotteeksi, ja toivottavasti myös potilaiden hyödyksi. Nämä tavoitteet murenevat, jos lääkekehityskeskuksen toiminta yritetään sovittaa muiden keskusten verkostomalliin, tai osaksi yliopistojen toimintaa. Siten keskuksen perustamisen jatkovalmistelussa yliopistokeskusten tulisi unohtaa alue -tai muut poliittiset näkemykset, ja päätökset keskuksen toiminnasta ja sijainnista tulisi tehdä asiantuntemukseen nojaten, ja ennen kaikkea siten, että lääkekehityskeskuksen tuloksellinen toiminta varmistetaan.
Kirjoitettu yhteistyössä professori Antti Poson kanssa (ISY) ja julkaistu muokattuna HS mielipidesivuilla 26.5.2018
Hei ja kiitos, oli erittäin hyvä kirjoitus lääkekehityksestä. Ystäväni on myös kiinnostunut lääketieteestä, joten linkkaan kirjoituksen myös hänelle. Mielenkiintoista, että Suomessa ei kehitetä juurikaan uusia lääkkeitä, vaikka yleisesti tehdään paljon kehitystä monella alalla. Saa nähdä onko tulevaisuudessa lääkkeenjakohuoneissa enemmän suomessa kehitettyjä lääkkeitä. https://www.laakintavaline.fi/sairaalat
VastaaPoista