Tiede edellä

Taannoisessa A-studion keskustelussa ( http://areena.yle.fi/1-3929871 )  esitin OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoiselle että oman alani huippututkimusta tekeville tutkimusryhmille Suomen akatemian määrärahat alkavat olla lähinnä kuriositeetti ja että alan tutkimusta pyörittävät yksityiset säätiöt. Lehikoinen ei hyväksynyt näkemystäni ja luonnollisesti virkansa puolesta puolusti akatemian roolia tieteen rahoittajana. Jotta asia ei jäisi väittelyn tasolle niin teetin oman 10-henkisen tutkimusryhmäni rahoituksesta alla olevan kaavion josta asia käy erittäin hyvin ilmi. Vaikka kuulun siihen erittäin onnekkaaseen ja etuoikeutettuun 10%:iin akatemian määrärahan hakijoista jotka saivat viime hausta rahoitusta, akatemian määräraha kattaa noin 12% koko tutkimusryhmäni vuosikuluista. Kun tähän vielä lisätään se että akatemian rahoitushakemuksen tekeminen on keskimäärin työläämpää kuin säätiöiden hakemusten, aikaa haun ja rahoituksen alkamisen välillä kuluu melkein 1,5 vuotta, ja että OKM:n...

OECD oikeassa, Suomen tiedepolitiikka on syvältä OECD toistaa uusimassa raportissaan huolensa Suomen tiede –ja innovaatiojärjestelmän heikkouksista ja erityisesti rahoitusleikkauksista ( http://www.hs.fi/talous/art-2000005079931.html ). Tiederahoituksen leikkaukset, ja jo pitkään kestänyt jälkeenjääminen kansainvälisestä tasosta, ovat vakavasti heikentäneet Suomen innovaatiopotentiaalia. Kuitenkin ehkä vielä vakavampi ja pysyvämpi ongelma on tiede –ja innovaatiopolitiikan taso Suomessa. Viimeaikaisten ulostulojen perusteella tiedepolitiikasta vastuussa olevalla ministerillä Sanni Grahn-Laasosella (Kok.), eikä opetus ja kulttuurministeriöllä (OKM) ei ole edes alkeellisinta käsitystä siitä mistä johtuu jo kymmenen vuotta kestänyt Suomen tieteen tason laskeminen. Vielä tätäkin vakavampi ongelma on se että OKM ei ymmärrä sitä miten ministeriön omat toimenpiteet vain kiihdyttävät tätä kehitystä. Esimerkkejä huonosta tiedepolitiikasta on lukuisia, mutta selvimmin tämä tuli ...