Yksi vuodenvaihteen
lähestymisen
varmoista
merkeistä
on
se,
että
yliopistoissa
työskentelevien
tutkimusryhmien
tehollisesta
työajasta
lohkaisee
suuren
osan
sille
vuodelle
budjetoitujen
rahojen
käytön
maksimointi.
Kyseessä
ei
ole
rikollinen
toiminta,
vaan
yksinkertaisesti
sen
varmistaminen
että
ne
vähät
rahat
joita
valtion
tiederahoituskoneistosta
on
saatavilla,
tulee
käytettyä
viimeistä
senttiä
myöten.
Jos
uskaltaisi
oikeasti
kuvata
sitä
hullunmyllyä
ja
sirkusta
jonka
määräyskirjojen,
laskutusten,
ja
menojen
hajauttaminen
eri
projektien
välillä
aiheuttaa,
saisi
siitä
aikaiseksi
dokumentin
jonka
todenperäisyyttä
jokainen
tervejärkinen
epäilisi.
Kukaan
tutkija,
eikä
yliopiston
hallinnossa
työskentelevä
haluaisi
tätä
sirkusta
pyörittää,
mutta
tässä
on
tulos
kun
rahoituksen
käyttöön
on
asetettu
täysin
arkitodellisuudesta
irrallisia
vaatimuksia
kokonaiskustannusmallineen,
omaosuuksineen
ja
vaatimuksineen
perustella
projektiluontoisen
työn
projektiluontoisuutta.
Jokainen joka katselee asiaa siltä puolelta pöytään jolla itse istun, ymmärtää heti että nämä rajoitukset ja säännöt ovat suunnitelleet henkilöt joilla ei ole mitään kokemusta tutkimusprojektien todellisesta luonteesta. Kaiken kaikkiaan säännöstöstä huokuu läpi syvä epäluottamus maamme korkeimmin koulutettujen ihmisten kykyyn käsitellä rahoitusta siten että se parhaiten tukisi korkeatasoisen tutkimuksen tekemistä. Tämä sama epäluottamushan ollaan kuultu jo useasti hallituksen ja varsinkin opetusministeriön ylimmän johdon julkisissa lausunnoisaa. Ministeriötä on kuitenkin sen verran usein näistä asioista valistettu, että kyseessä ei voi olla pelkästään tietämättömyys. Sen sijaan uskon, että kyseessä on todellakin tarkoituksenmukainen yritys hallita ylhäältäpäin maamme parhaiten tieteentekijöiden työpäivän kulkua. Täten en usko tämänkään kirjoituksen tätä absurdia sirkusta pysäyttävän, vaan jään kärsivällisesti odottamaan sitä hetkeä kun Suomi astuu muiden sivistysvaltioiden rintamaan ja Suomessa tiedepolitiikkaa alkaa ohjaamaan tiede-ja innovaatioministeri jolla on kyky ymmärtää tieteen teon realiteetteja.
Ja lopuksi toivotan kaikille seuraajilleni hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta